torstai 1. syyskuuta 2011

Koskinen ja siimamies

Tämä Seppo Jokisen kirja tuli minulle bookcrossing-kirjana. Heti ensimmäisillä sivuilla huomasin, että olen lukenut kirjan aiemmin, mutta se ei haitannut, koska muistin vain tapahtumia sieltä täältä, enkä loppuratkaisua.

Seppo Jokisen vahvuuksia on kuvata taitavasti tapahtumapaikkoja ja ihmisten mielenliikkeitä. Se käy ilmi jo heti tämänkin kirjan alussa. Melkein näki silmissään tuskaisen ja levottoman miehen, joka kävelee koko yön pitkin asuntoaan ja katsoo vähän väliä ulos ikkunasta. Lukija ei vielä tiedä mistä miehen tuska johtuu, mutta sekin selviää pian.

Tämä on ensimmäinen kirja, joka kertoo komisario Koskisesta. Tässä kirjassa hän on vielä rikosylikonstaapeli. Hän joutuu selvittämään sillan alta löytyneen, kuristetun teinitytön surmaa. Kirja tuntui traagisen ajankohtaiselta nykypäivän lööppien ja uutisten valossa. Vaikka tämä oli vain kirja, joidenkin henkilöiden kohtalo suretti.

Pidän Koskisesta henkilönä. Hänet kuvataan inhimilliseksi, tavalliseksi mieheksi, jonka on usein vaikeaa sovittaa yhteen työn vaatimukset ja perhe-elämä. Vaimo ei ole iloinen, kun mies joutuu lähtemään yllättäen kotoa töihin tai ei ehdi mukaan vaimon kirjoittamaan satunäytelmään, joka on tarkoitus esittää kirjastossa. Välillä Koskinenkin on väsynyt tai kyllästynyt työhönsä, jopa vihainen. Häneen voi helposti samaistua.

(Kuvassa nimimerkin Anuliini1975 tekemä hieno kirjanmerkki, joka helpotti lukemista. Kiitos.)

2 kommenttia:

  1. Vau! Olet ikuistanut kirjan ja kirjanmerkkini :)

    VastaaPoista
  2. Se kirjanmerkki on niin valtavan hieno. Kiitos vielä siitä. Laitoin sen menemään kirjan mukana seuraavalle lukijalle, josko hänellekin olisi siitä iloa.

    VastaaPoista