perjantai 2. syyskuuta 2011

Parempi elämä

Ruotsalaisen Inger Frimanssonin kirjan alussa päiväkotilapset lähtevät metsään poimimaan valkovuokkoja päiväkodissa pidettävää juhlaa varten. Kun eräs päivähoitajista kääntää hetkeksi selkänsä, nelivuotias Angelica on kadonnut. Joku on kaapannut tytön tarjotakseen tälle paremman elämän.

Kirjan alkuasetelma tuntui kiinnostavalta. Mietin, että onko joku naapuri seurannut kuinka lasta kohdellaan huonosti tai lapsi jätetään heitteille. Ovatko lapsen vanhemmat alkoholisteja vai miksi lapsi on paremman elämän tarpeessa? Haluaako joku rikas pelastaa lapsen köyhyydestä?

Nämä ennakko-odotukseni eivät täyttyneet. Luin noin sata sivua, minkä jälkeen en enää jaksanut kirjan maailmankuvaa. Alkoi jotenkin ahdistaa. Lopun kirjasta silmäilin nopeasti.

Kirjassa tarinaa kerrotaan monen eri henkilön näkökulmasta. Välillä näkökulma on nelivuotiaan Angelican, välillä elämässä ajelehtivan, ilkeän tyttöystävän ehdoilla elävän Danielin, välillä taas päiväkodissa työskentelevän Magdan, joka syyttää itseään Angelican katoamisesta. Pidin varsinkin Angelican näkökulmasta kerrotuista luvuista. Minusta niissä tavoitettiin hienosti pienen lapsen mielikuvituksen täyteinen, pelokas, hieman kaoottinen ja tiedon puutteessa taikauskoinen maailmankuva. Muistan, että minulla on ollut päiväkoti-ikäisenä aivan samanlaisia ajatuksia.

Kirja oli täynnä voimakkaita naisia, jotka joko ilkeydellään tai muulla tavoin nitistivät miehet. Minua nuo naishahmot alkoivat suorastaan kuvottaa.

Kirjan loppu jäi minusta vähän ilmaan, ehkä siksi, että luin sanasta sanaan vain osan kirjasta. En oikein ymmärtänyt viimeisen luvun tapahtumiin johtaneita valintoja. Jäin miettimään millaista Angelican elämä loppujen lopuksi oli lapsesta aikuiseksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti