perjantai 14. lokakuuta 2011

Hanna


Päädyin lukemaan Minna Canthin kirjaa Hanna, koska se oli yksi niistä kirjoista, jotka sai ladata ilmaiseksi netistä sähköisenä kirjana. Valitsin juuri Canthin kirjan, koska en ollut lukenut yhtäkään hänen kirjaansa, enkä tunne hänen tuotantoonsa. En myöskään tiennyt Minna Canthista mitään ihmisenä. Suoraan sanoen odotin kirjan olevan jotain vanhanaikaista ja moralisoivaa.

Hämmästyin kuinka moderneja teksti ja itse tarina olivat. Lisää hämmästyin, kun löysin netistä tiedon, että kirja on julkaistu 1886!

Kirjan päähenkilö on Hanna-niminen nuori tyttö. Hänen elämäänsä varjostaa isän alkoholismi ja humalassa äitiä kohtaan osoittama aggressiivisuus. Hanna luulee, että kenelläkään muulla hänen luokkakaverillaan ei ole samoja huolia.

Kirjassa käsitellään aiheita, joista on vielä nykyaikanakin vaikea puhua, kuten alkoholismi ja masennus. Hannan ajatuksia ja tunteita kuvataan todella elävästi ja uskottavasti. Monta kertaa tulee mieleen, että minäkin olen tuntenut tai ajatellut juuri noin. Tietysti tavat ja uskomukset ovat erilaiset, mutta ihminen niiden takana on sama kuin nykyäänkin.

Muita teemoja, joita en olisi uskonut löytäväni 1800-luvulla naisen kirjoittamasta kirjasta, ovat pettyminen Jumalaan, raskaus avioliiton ulkopuolella ja pettäminen. Maailma näyttäytyy sellaisena kuin se on, hyvine ja huonoine puolineen. Kirjassa ei todellakaan moralisoida, vaan pikemminkin yritetään kertoa miksi ihminen teki, niin kuin teki. Hannan suhtautuessa kylmäkiskoisesti raskaaksi tulleeseen piikaan, todetaan, että hän on vielä niin nuori ja maailmaa ymmärtämätön, ettei osaa suhtautua toisin. Kihlattuaan pettävästä miehestäkään ei tehdä hirviötä, vaan hänet kuvataan lähinnä ihmisenä, joka sortui, vaikka yritti.

Hannan äiti kuvataan viisaana ja lempeänä ihmisenä. Hän jopa viisaasti varoittaa Hannaa solmimasta onnetonta avioliittoa ja viittaa omiin kokemuksiinsa, vaikka ei niistä suoraan kerrokaan. Perheen poika Jussi on vallaton, eikä ole kiinnostunut koulusta. Hänellä ei ole aikaa ”homehtua” kotona. Tuntuu, että Hanna kantaa aivan liian raskasta taakkaa, mitä ei edes hänen äitinsä huomaa.

Kirjan loppu jätti minulle vähän hämmentyneen olon. En oikein tiedä mitä siitä pitäisi ajatella. En nyt tietenkään kerro sen tarkemmin.

Kaiken kaikkiaan tämä oli kirja, joka kannatti lukea. Pidin tästä paljon ja aioin lukea muitakin Minna Canthin kirjoja. Olen iloinen, että löysin hänen kirjansa.

2 kommenttia:

  1. Hienoa, että löysit Canthin. Olen hänen ihailijansa ja juuri noista syistä: ajatonta kieltä, tarkkanäköistä psykologista kerrontaa, ei osoittelua, vaikka epäkohtia näytetäänkin. Luepa seuraavaksi vaikka Papin perhe- tai Anna Liisa -näytelmä, nopealukuisia ja hienoja nekin. Anna Liisasta löytyy keskustelua Lukupiiri-blogista.

    Hyvää viikonloppua!:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkeistä. Haluan lukea lisää Canthia, joten täytyypä tutustua noihin. Hyvää viikonlopun jatkoa.

    VastaaPoista