maanantai 17. lokakuuta 2011

Hienot kannet

Etukansi
Löysin bookcrossing-tapaamisesta James Herriotin kirjan Ystävistäni, hellyydellä. En ole vielä ehtinyt lukea kirjaa, mutta ehkä luen sen seuraavaksi. Kirjassa oli erikoista kansien koristelu. En ollut koskaan aikaisemmin törmännyt siihen, että kirjan kannet on koristeltu, vaikka olen netissä joitakin kuvia tällaisista kirjoista nähnytkin.

Kansi on kieltämättä todella hieno ja kirjan aiheeseen sopiva. Kirja kertoo siis eläinlääkärin arjesta. Ovathan nämä koristellut kannet kauniimmat  kuin alkuperäiset tyhjät kannet. Toisaalta minulla on hieman ristiriitainen olo. Olen aina ajatellut, ettei kirjaa saa "turmella" limaamalla kansiin jotain. Kirjakaupan hintalaputkin ovat liikaa, varsinkin kun niitä ei aina saa kauniisti irti. Toisaalta taas, jos joku haluaa kannen koristella, niin mikäpä siinä. Ainakin tässä tapauksessa lopputulos on parempi kuin alkuperäinen.
Takakansi

Kun aloitin bookcrossauksen keväällä, ihmettelin, että ei kai kukaan oikeasti liimaa kirjan kansiin mitään. Monet nimittäin laittavat kanteen lapun, jossa on maininta siitä, että kyseessä on bookcrossing-kirja. Toinen tapa on laittaa kirjan bookcrossing-numeron sisältävä lappu kirjan alkusivuille. Bookcrossing-numeron avulla kirjan kulkua voi seurata, jos kirjan lukijat raportoivat kirjan vaiheista Bookcrossing-sivustolla.

Täytyy sanoa, että ensijärkytyksestä päästyäni minäkin olen laittanut joidenkin kirjojen kansiin bookcrossing-lapun, en kaikkien. Lähinnä aloin liimata lappuja siinä vaiheessa kun kirjaston kierrätyskärryyn jättämäni kirjat vain "katosivat" ja kun kuulin, että joku kerää kärryistä kirjoja ja myy niitä. Myönnän, että olen itsekäs, eihän MINUN bookcrossing-kirjojani saa myydä, vaan ne täytyy joko laittaa eteenpäin tai pitää, kuitenkin mieluiten niin, että kirjan kulkua voi seurata bookcrossing-sivustolla. Samalla on tietysti huono omatunto siitä, että jos joltain köyhältä, oikeasti rahan tarpeessa olevalta jää nyt kirjan myyntirahat saamatta.

Yksityiskohta kirjan kannessa.
Joka tapauksessa lopuksi olisi mukava kurkistaa missä tämä hienosti koristeltu James Herriotin kirja on liikkunut. Kirjan on rekisteröinnyt bookcrossing-sivustolle Alejanda Porista kesäkuussa 2007. Kirjan on koristellut Sirah Helsingissä melko pian kirjan rekisteröinnin jälkeen. On kuulemma ensimmäinen kirja, jonka hän on koristellut. Hieno! Sen jälkeen kirja on kulkenut Tampereen kautta Kuopioon. En tiedä onko kirja käynyt seuraavaksi jopa Britanniassa vai asuuko seuraava lukija vain nykyään siellä. Joka tapauksessa kirja on palannut joulukuussa 2007 Helsinkiin, jossa sillä on ollut kaksi lukijaa, kunnes se päätyi syyskuussa bookcrossing-tapaamiseen ja minulle.

3 kommenttia:

  1. Hieno kansi, vaikkakin minäkin suhtaudun kirjojen koristeluun hyvin ristiriitaisin, tai sanoisinko epäluuloisin tuntein. Mutta kiitos joka tapauksessa - tätä oli kiinnostavaa ja melkein jännittävä lukea :) En ole kokeillut bookcrossausta, ehkä vihdoin pitäisi.

    VastaaPoista
  2. Enpä ole minäkään aiemmin törmännyt kansien koristeluun. Varsinaista kansikuvaa en missään tapauksessa lähtisi sorkkimaan, mutta jos kansipaperit ovat kadonneet ja jäljellä ovat vain ne yksiväriset, yleensä tylsänpuoleiset "peruskannet", niin siinä tapauksessa idea on oikeastaan aika kiinnostava!

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista Jenni ja Satu.

    Jenni, bookcrossaus on kivaa. Jos kotona lojuu ylimääräisiä kirjoja, joita ei tarvitse, ne voi laittaa kiertoon bookcrossing-kirjoina. Tapaamisista ja bookcrossing-sivuston kautta löytää lukemista, kirjoja, joita ei ehkä muuten tulisi lukeneeksi. Tietysti se on "vaarana", että kotona on pian pino lukemista odottavia kirjoja, mutta nehän voi laittaa taas eteenpäin.

    Satu, olen samaa mieltä. Minustakaan kansikuvaan ei pitäisi koskea. Yksivärisiä kansia koristelu saattaa piristää ja olla kaunistakin, kuten tässä James Herriotin kirjan tapauksessa.

    VastaaPoista