keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Iloista kielenhuoltoa

Minulla oli ilo osallistua Marsa Luukkosen kielenhuollon luennolle. Odotin hyödyllistä, mutta suoraan sanottuna tylsää, esitelmää. Heti alussa huomasin, että tämähän on paitsi mielenkiintoista, myös hauskaa. Marsa Luukkonen paljastui aivan mahtavaksi persoonaksi. Aika kului kuin lentäen.

Koulutuksen aikana puhuttiin paljon siitä, mikä on Luukkosen mielestä suomen kielen suurin ongelma. Se on sanojen maailma. Tehdään äärettömän huonoja termejä, joita ihmiset eivät ymmärrä. Yliopistoissa englannin kieli valtaa alaa.

Kieli on aina muuttunut ja lainasanoja on omaksuttu eri kielistä. Lainasanojen ongelmia ovat lausuminen, kirjoitusasu ja taivuttaminen. Pitäisi kirjoittaa ääntämisasun mukaan, kuten esimerkiksi team [tiim] kirjoitetaan tiimi. Jos kirjoitetaan kirjoitusasun mukaan, sanoista saattaa taivutettaessa tulla tunnistamattomia. Esimerkiksi, jos kirjoitetaan case ja taivutetaan caseja, perussanaa on vaikea hahmottaa. Jos käytetään puolestaan arkikielenä pidettyä sanaa ”keissi”, sen ymmärtää myös taivutettuna.

Lisäksi ihmeteltiin muun muassa mitä tarkoittaa lähioikeus. Luulin, että se tarkoittaa rikostapauksen käsittelemistä maantieteellisesti lähimmässä käräjäoikeudessa tai peräti asian sovittelemista lähimmällä poliisiasemalla. Kyseessä onkin toista oikeutta lähellä oleva oikeus, esimerkiksi kopio-oikeus on lähellä tekijänoikeutta.

Monet termit kuten ”asiakaslähtöisyys”, ovat epämääräisiä. Jos teksti vilisee tuollaisia termejä, kukaan ei muista lukemastaan mitään, eikä tekstin kirjoittaja erotu joukosta. Ihmiset eivät myöskään ymmärrä yleiskielisessä tekstissä käytettyjä ammattisanoja, vaan niiden merkitys hämärtyy.

Hassu sana ”kulttuuriroska” nauratti. Kuka olisi uskonut, että kyseessä on ihmisen luontoon heittämä roska eli kulttuurin tuotos.

Saimme paljon hyödyllistä tietoa kielitoimiston tekemistä muutoksista, joiden seurauksena toinen vaihtoehto on hyväksytty alkuperäisen rinnalle, kuten esimerkiksi ”saada tehdyksi” (itämurteet) ja ”saada tehtyä”.

Lisäksi puhuttiin erisnimien taivuttamisesta (esimerkiksi Ilta, Iltan) ja yhdyssanoista. Olen varmaan nukkunut koulussa, sillä minulle oli uutta, että jos tarkoitetaan konkreettisesti ”ohi kiitävä”, se kirjoitetaan erikseen. Jos se sen sijaan on kuvainnollista, se kirjoitetaan yhteen. Esimerkkinä ”ohi kiitävä auto” ja ”ohikiitävä hetki”.

Saimme paljon hyödyllisiä vinkkejä, miten löytää tietoa.

 


Suosittelen Marsa Luukkosen kursseja kaikille, joilla on mahdollisuus niihin osallistua. Kurssilta saa paljon hyödyllistä tietoa, eikä aika todellakaan tule pitkäksi.

Tämän kirjoituksen otsikko on mukaelma Luukkosen Hauskaa kielenhuoltoa! -kirjan nimestä. Haluan vielä joskus lukea tuon kirjan. Lisätietoja Luukkosesta ja hänen kirjoistaan saa Luukkosen kotisivuilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti