tiistai 8. marraskuuta 2011

Suomen lasten linnakirja

Näin Raili Mikkasen ja Laura Valojärven Suomen lasten linnakirjan kaupassa, ja ilmeisesti Turun linnan tonttu-ukon innnoittamana en vain voinut jättää sitä sinne. Olen ollut aina kiinnostunut linnoista ja halusin tietää miten niistä olisi kerrottu lapsille. Kirjan alussa selitetään lyhyesti minkä tyyppisiä linnoja on ja miten tutkijat saavat tietoa niiden historiasta.

Kirjassa esitellään Turun, Hämeen, Raaseporin, Olavin ja Kastelholman linnat, Louhisaaren kartanolinna sekä Lappeenrannan, Svartholman ja Suomenlinnan linnoitukset. Jokaisen luvun alussa kerrotaan lyhyesti kunkin linnan historiasta sekä siitä missä käytössä linna on nykyään.

Jokaisesta linnasta on kirjassa yksi tai kaksi tarinaa. Tarinoissa esiintyy oikeita historiallisia henkilöitä ja vaikka tarinat suurimmaksi osaksi fiktiivisiä ovatkin, mukana on myös oikeita tapahtumia. Tarinoiden päähenkilöinä ovat usein lapset, kuten maitoa Turun linnaan viemässä ollut Lauri, joka huomasi linnan tulipalon tai Olavinlinnassa salaperäisen pojan tapaava Saara.


Ensimmäinen kirjan tarina "Puolan prinsessa muuttaa Turun linnaan" tuntui melko hämmentävältä. Siinä Kaarina Hannuntytär selittää kuusivuotiaalle pojalleen Juliukselle miksi heidän on muutettava pois Turun linnasta. Tuntuu aika hämmentävältä kun Kaarina selittää, ettei ole Juhana-herttuan vihitty vaimo ja että Juliuksen isä on nyt mennyt naimisiin Puolan prinsessan kanssa. Hän kertoo pojalleen, että Julius saa uuden isän, sillä Kaarinakin on menossa naimisiin. Tuntuu lapsen näkökulmasta aika hämmentävältä tarinalta ja herättää varmaan paljon kysymyksiä.

Kaikista hurjin ja mieleen jäävin tarina oli Esko-pojan sekä hänen äitinsä ja siskonsa pako 1700-luvun Lappeenrannasta sodan syttyessä. Tarinalla on tosin onnellinen loppu. Toisin on Raaseporin linnasta kertovalla kummitustarinalla, joka perustuu tositapahtumiin, paitsi ehkä kummitusten osalta. Kyseinen tarina on kirjan surullisin. Suurin osa kirjan tarinoista on kuitenkin sadunomaisia ja hauskoja. Vaikka tarinoissa onkin paljon keksittyä, jonkinlaisen kuvan niistä kuitenkin saa menneiden aikojen elämästä. Kaikki tarinat eivät kuitenkaan mielestäni sovi aivan pienille lapsille.

Kirjan kuvitus on värikäs ja hieno. Ehdottoman mielenkiintoinen ja lukemisen arvoinen kirja.

4 kommenttia:

  1. Minä odotin tälle kirjalle Finlandia Junioria. Olen ostanut tätä monta eli kaikki suvun lapset saavat tämän joululahjaksi. Tästä ovat myös muutkin kuin lapset innostuneita. Luin itsekin tätä aivan intona.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Leena. Minäkin luin Linnakirjaa aivan innoissani. Harmi, että ehdin jo ostaa joululahjan sukulaislapselle, joka olisi varmaan pitänyt tästä kirjasta. No, ehkä syntymäpäiväksi sitten.

    VastaaPoista
  3. Ihan vain kiinnostuksesta kyselen, että onkos kyseessä samaa kirjasarjaa kun suomen lasten historia ja suomen lasten taidehistoria?

    VastaaPoista
  4. Hanna, kiitos kommentista. Eivät ole varmaankaan samaa sarjaa. Linnakirjalla on eri kustantaja ja tekijät. En ole itse Suomen lasten historiaa ja taidehistoriaa nähnyt. Kiitos vinkistä. Mitä googlasin, niin näyttivät mielenkiintoisilta kirjoilta.

    VastaaPoista