torstai 29. joulukuuta 2011

Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi

Tulipa tästä blogitauosta pitkä. Ennen joulua lukeminen oli melko katkonaista joulu- ja muiden kiireiden takia. Sain Jonas Jonassonin kirjan "Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi" kuitenkin luettua aivan joulun alla.

Kirjan tarina alkaa kun Allan Karlsson karkaa vanhainkodista juuri ennen satavuotisjuhliaan. Hän suuntaa läheiseen matkakeskukseen, jossa varastaa hetken mielijohteesta nuorelta mieheltä matkalaukun, nousee ensimmäiseen linja-autoon ja matkustaa niin pitkälle kuin viidelläkymmenellä kruunulla pääsee. Se "niin pitkällä" on keskellä ei-mitään, jossa Allan jää pois kyydistä ja tallustaa tietä eteenpäin kunnes saapuu lakkautetulle asemalle, jossa asuu ihmisten inhoama pikkurikollinen. Valitettavasti matkalaukun omistaja on sillä aikaa alkanut kaivata laukkuaan... Täytyy sanoa, että melko vetävä ja tapahtumarikas alku vielä tapahtumarikkaammalle tarinalle.

Aloitin kirjan lukemisen jo marraskuussa, mutta en päässyt neljättä lukua pidemmälle. Marraskuu oli oikea kesken jätettyjen kirjojen kuukausi. Heti ensimmäisissä luvuissa huomasin, että en pidä lainkaan kirjan päähenkilöstä, 100-vuotiaasta Allan Karlssonista, ja vielä vähemmän hänen pikkurikollisystävästään Julius Jonssonista. Minua ei vain jaksanut naurattaa. Mietin, että tämänhän piti olla hauskaa, kirja on kuitenkin Ruotsin viime vuoden eniten myydyin teos. Olenko tosikko? Minua lähinnä tympi.

Neljännessä luvussa alkoi loputtomalta tuntuva selostus Allanin lapsuudesta ja siihen lukeminen sillä kertaa jäi. Onneksi yritin kuitenkin joulun alla jatkaa lukemista ja huomasin, että tarinahan soljuu mukavasti eteenpäin. Vähitellen aloin myös pitää Allanista ja Juliuksesta sekä monista muista kirjan henkilöistä. He alkoivat tuntua kovinkin sympaattisilta. Kirja oli viihdyttävä ja mukaansatempaava. Luulen, että minua alussa tökki lähinnä se kuinka kirjassa pelleiltiin vakavilla asioilla.

Tarinassa kerrotaan vuorotellen Allanin karkumatkasta ja menneestä elämästä. Mennyttä elämää ja tapahtumia vuosien varrelta todella riittää. Sattumalta Allan on vaikuttanut yhteen jos toiseenkin maailman tapahtumaan. On huvittavaa kun karkulainen ja hänen matkan varrella tapaamansa uudet ystävät selvittävät kirjan loppupuolella tapahtumien kulkua syyttäjälle. Allan kertoo totuuden mukaisesti elämänsä vaiheista, muun muassa siitä miten pelasti Francon hengen tai söi päivällistä presidentti Trumanin kanssa. Syyttäjä kuitenkin luulee, että ukko ei ole aivan tässä maailmassa ja hourailee vanhuudenhöperyyttään.

Joskus lukemista haittaa kun tapahtumat poukkoilevat paikasta toiseen, mutta tätä kirjaa lukiessa minua eivät haitanneet lainkaan siirtymät nykyajan ja menneisyyden välillä. Varmasti se johtui siitäkin, ettei tarina siirtynyt muualle ratkaisevan jännittävissä kohdissa.

Kaiken kaikkiaan minusta kirja oli mukava ja paikoitellen hauskakin lukukokemus. Ei Allanista ja hänen matkakumppaneistaan voi lopulta kuin pitää.

Tästä kirjasta on kirjoitettu ainakin seuraavissa blogeissa:

2 kommenttia:

  1. minäkin haluan lukea tämän jossain vaiheessa, ensiksi kiinnostuin kirjan hauskasta nimestä:)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, Sanna. Kannattaa kyllä lukea. Minustakin nimi, ja yleensäkin koko idea karkaavasta satavuotiaasta, on hauska.

    VastaaPoista