maanantai 23. tammikuuta 2012

Chicagolaisittain

Olen jo pidemmän aikaa pyöritellyt käsissäni egyptiläisen Alaa Al-Aswanin kirjaa Chicagolaisittain. Jostain syystä olen kuitenkin alkanut aina lukea jotain muuta. Luin tämän kirjan jo pari viikkoa sitten, mutta tuntuu, että kirjasta on todella vaikea kirjoittaa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että mitä oikein sanon.

Chicagolaisittain kertoo egyptiläisistä stipendiaateista, jotka opiskelevat chicagolaisen yliopiston histologian laitoksella. Kirja kertoo myös opiskelijoiden ystävistä ja opettajista. Tarinan pääteemoja on Egyptin yhteiskunnan epäkohdat ja se miksi mikään ei muutu, vaan osa lahjakkaista ihmisistä joutuu muuttamaan ulkomaille. Vuonna 2007 kirjoitettu kirja tuntuu hyvin ajankohtaiselta, kun arabikevät on vielä tuoreessa muistissa. Alaa Al-Aswani on itse kritisoinut Mubarakin hallintoa ja tietää mistä kirjoittaa. Hän on myös itse opiskellut Chicagossa hammaslääketiedettä ja onkin yhdeltä ammatiltaan hammaslääkäri.

Kirjan muita teemoja ovat muun muassa sopeutuminen vieraaseen maahan, uskontojen väliset ristiriidat, sekä mustan väestön Yhdysvalloissa kokema rasismi. Histologian laitoksen professorille, John Grahamille, rasismi on arkipäivää, sillä hänellä on musta avopuoliso Carol ja perheeseen kuuluu myös Carolin kuusivuotias poika Mark. Se miten pariskunnalle huudettiin kadulla tai he eivät päässeet sisään ravintolaan, oli todella pöyristyttävää. Ei voisi uskoa, että tuollaista tapahtuu nykyaikana.

Kirjan tarina etenee sujuvasti ja sen aikana piipahdetaan paitsi Johnin ja Carolin, myös histologian laitoksen egyptiläisten opiskelijoiden ja professorien elämässä. Lisäksi tapahtumia seurataan Nagi-nimisen opiskelijan päiväkirjamerkintöjen kautta.

Nagi on joutunut lähtemään egyptiläisestä yliopistosta poliittisen toimintansa vuoksi. Yhdysvalloissa hän ystävystyy sydänkirurgi Karam Dawsin kanssa, jolla on samanlainen kohtalo. Karam on kopti, joka joutui nuorena muuttamaan Yhdysvaltoihin, koska ei olisi päässyt Egyptissä kirurgiksi. Hänet reputti kristittyihin halveksivasti suhtautunut opettaja, joka julisti, ettei Karamista tule koskaan kirurgia. Eri uskonnoista huolimatta Nagin ja Karamin välille syntyy ystävyys ja he alkavat miettiä miten parantaa kotimaansa oloja.

Šaima on kotoisin maaseudulta ja lähtee opiskelemaan Yhdysvaltoihin väitelläkseen tohtoriksi. Ennen lähtöä hänen äitinsä pitää tyttärelleen puhuttelun: eikö tämä voisi väitellä tohtoriksi Egyptissä, sillä kai hän jo kolmekymmentä vuotta täyttäneenä ymmärtää, että ulkomaille lähtö vie viimeisenkin mahdollisuuden avioliittoon. Šaima päättää kuitenkin lähteä.

Tariq on huippuarvosanoja saava jatko-opiskelija, joka ei opiskelun ohessa suo itselleen juurikaan muuta vapaa-ajanvietettä kuin showpainiotteluiden ja pornoelokuvien katselun. (Kunnes kaikki muuttuu…)

Ahmad Danana on muita egyptiläisiä jatko-opiskelijoita vanhempi, mies, jota pelätään. Hän johtaa egyptiläisten opiskelijoiden yhdistystä ja hänen huhutaan olevan Egyptin tiedustelupalvelun agentti. Hänellä on Marwa-niminen vaimo, joka on aina pitänyt järjestettyjä avioliittoja naurettavina, mutta huomaa lähemmäs kolmikymppisenä, että haluaa perheen ja valitsee järjestetyn avioliiton. Voimakastahtoinen nainen huomaa kuitenkin pian, että aviomies ei olekaan sellainen kuin hän luuli.

Histologian laitoksen professoreista kaksi on alkujaan Egyptistä. Professori Rafat Sabet haluaa unohtaa egyptiläiset juurensa ja hänestä on tullut amerikkalaisempi kuin amerikkalaiset itse. Hänen huolella rakennettu maailmansa romahtaa, kun tytär, joka on hänelle kaikki kaikessa, karkaa epämääräisen poikaystävän matkaan ja muuttaa asumaan murjuun levottomalle asuinalueelle. Professori Muhammad Salah puolestaan alkaa miettiä oliko Egyptistä lähteminen kolmekymmentä vuotta sitten kuitenkin virhe.

Kirjan henkilöt ovat kirjavaa porukkaa ja mukana on monia erinomaisia tyyppejä. Täytyy sanoa, että muun muassa temperamenttinen Šaima oli yksi kirjan suosikkihenkilöistäni. Kirja oli mielenkiintoinen, mutta minulle jäi kuitenkin siitä jotenkin hämmentynyt ja surullinen olo. Teksti tuntui yhtä aikaa kiinnostavalta ja luotaantyöntävältä, en oikein osaa selittää miksi.

Tästä kirjasta on kirjoitettu ainakin seuraavissa blogeissa:
(Muita blogikirjoituksia en pikaisella etsimisellä löytänyt.)

2 kommenttia:

  1. Olen lukenut kirjasta vajaa puolet ja samat kokemukset: periaatteessa kiinnostava, käytännössä ei kuitenkaan hirveästi houkuttele. En silti jättänyt kirjaa tahallisesti kesken ja toivonkin, että luen sen vielä kunnolla, ihan alusta asti. Minäkään en ole huomannut, että kirja olisi ollut blogeissa tai muuallakaan esillä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, Jenni. Kummallista kuinka jokin kirja voi olla samaan aikaan kiinnostava, mutta kuitenkin tuntuu kuin kirjasta puuttuisi jotain. Juuri tuollainen tunne minulle tuli. Jos luet kirjan loppuun, niin kiinnostavaa lukea mitä pidit, että säilyikö tuo tunteesi koko kirjan ajan.

    VastaaPoista