maanantai 30. tammikuuta 2012

Hylky

En olisi ehkä koskaan lukenut tätä Helen Mosterin vuonna 2011 ilmestynyttä esikoisromaania ilman kirjablogeja. Luin kirjasta Sannan Luettua-blogista ja kiinnostuin. Pidän tarinoista, jotka kertovat merestä, joten laitoin kirjasta heti varauksen kirjastoon.

Täytyy heti ensimmäiseksi mainita, että pidin paljon kirjan kannesta. Minusta se oli samaan aikaan kiehtova ja hieman pelottavakin. Hylyn tumma hahmo ja valon siilautuminen veden läpi luo sekä rauhallisen, että hieman uhkaavan vaikutelman.

Kirjan tarinassa liikutaan sekä nykyajassa, että 1700-luvulla. Yksi päähenkilöistä on Anton Saksa, avioeron jälkeen tuuliajolla oleva entinen merimies, nykyinen tutkija. Hän alkaa tutkia Itämeren kauppamerenkulkua kuullessaan Katariina Suuren tilaamista, meren pohjaan laivan mukana uponneista maalauksista.

1700-luvulla tapahtuvissa tarinan osissa vieraillaan paitsi Katariina Suuren hovissa, myös Hollannissa Arnesenien perheessä. Arne Arnesen on 15-vuotias poika Rotterdamista. Hän piirtää aina kun mahdollista ja haluaisi taiteilijaksi. Hänen äitinsä kannusti häntä, mutta äidin kuoleman jälkeen, merikapteeni-isä Willem Arnesen päättää tehdä vanhimmasta pojastaan merikapteenin tahtoi tämä tai ei.

Kirjan tarina eteni sujuvasti ja oli viihdyttävää luettavaa. Kuitenkin muutamat 1700-luvulle sijoittuvat kohdat tuntuivat vähän liian moderneilta ja epäuskottavilta. Viehätyin Arnen tarinasta, enkä voinut olla ajattelematta, että Anton oli uudestaan syntynyt Arne, Arne seuraavassa elämässä. En tiedä miksi sain tällaisen ajatuksen päähäni. Ehkä Anton tavallaan jatkoi sitä mihin Arne jäi.
 
Kaikesta huolimatta petyin hieman kirjaan. Juonessa oli sellainen rakenteellinen ongelma, ettei se voinut kovin suuria yllätyksiä lukijalle tarjota. Odotin jotain enemmän.

Tästä kirjasta on kirjoitettu ainakin seuraavissa blogeissa:
Luettua 

2 kommenttia:

  1. Harmi, että kirja oli sinulle pieni pettymys. Minulla ei oikeastaan ollut lainkaan odotuksia tämän suhteen, joten minä taas yllätyin positiivisesti vaikka tämä ei minullekaan aivan täydellinen kirja ollut. :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, Sanna. Kirja oli ihan mukavaa luettavaa ja erityisesti pidin Arnesta ja siitä miten kuvailtiin hänen piirtämistään. Olisin vain toivonut jotain enemmän.

    VastaaPoista