tiistai 24. tammikuuta 2012

Miestennielijäksi sirkukseen


Luin joulukuussa Kati Kovácsin sarjakuva-albumin Karu selli, josta pidin paljon. Halusin lukea lisää, joten lainasin kirjastosta albumin Miestennielijäksi sirkukseen. Se on ilmestynyt 2003. Kustantaja on Arktinen banaani.

Karu sellissä oli yksi pitkä tarina, Miestennielijäksi sirkukseen koostuu puolestaan monista lyhyistä kertomuksista, joista osa on ennen julkaisemattomia.

Ensimmäinen tunne alkaessani lukea oli hämmennys. Tuntui, että jotkin tarinat menivät ”ihan yli”. Sitten aloin ihmetellä, että mistä Kati Kovács keksii kaikki tarinansa ja niiden yksityiskohdat. Monet kertomukset olivat todella mielikuvituksellisia, jopa surrealistisia, mikä oli positiivista.


Parhaiten jäi mieleen ”Minulla on ikävä sinua”, joka kertoo kuollutta isäänsä kaipaavasta tytöstä. Tarinan aikana kuvat muuttuivat värillisiksi ja siitä lähtien kaikki sarjakuvat olivat kirjan loppuun asti värillisiä. Ihailin värejä ja sitä mitä uutta ne toivat kerrontaan. Albumin alkupuolen mustavalkoisista sarjakuvista osan ulkoasu näytti piirrostyylinsä takia hieman sekavalta, värit olisivat ehkä selkeyttäneet kuvia.

Minua kosketti myös tarina Suuri suu, joka kertoi tytöstä, jonka suuta pidettiin liian suurena. Hän ei voinut nauraakaan liian kauan, ettei suu täyttynyt kärpäsistä ja muista ötököistä. Tuli mieleen se, kun lapsena joku sanoi minulle, että nauruni kuulostaa kauhealta, enkä pitkään aikaan uskaltanut nauraa ääneen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti