tiistai 3. tammikuuta 2012

Teräsleijona

Sain joulupukilta toiveeni mukaisesti Ilkka Remeksen uusimman kirjan Teräsleijona. Kirjan päähenkilö on Riku Tanner, entinen poliisi, joka käy huoltajuuskiistaa pojastaan Leosta entisen vaimonsa, venäläisen Katjan kanssa. Soppaa on vielä hämmentämässä Leon uusi isäpuoli Hans Nyman, joka ei ole onnistunut saamaan omia lapsia ja haluaa Leon itselleen hinnalla millä hyvänsä.

Katjan, Hansin ja Rikun taistellessa pojasta unohtuu monessa kohtaa lapsen etu. Lisäksi huoltajuuskiista paisuu kohtuuttomiin mittasuhteisiin, kun Venäjä alkaa ottaa asiaan kantaa. Tilannetta pahentaa vielä se, että joku alkaa iskeä venäläisiä vastaan Suomessa. Suomen ja Venäjän välit kiristyvät äärimmilleen. Entä mitä tapahtuu rajan lähellä olevalla autiotilalla...

Täytyy sanoa, että sain tältä kirjalta sen mitä odotinkin: kirjassa oli takuuvarma, viihdyttävä, eteenpäin soljuva ja otteessaan pitävä tarina. Kirja oli hyvä ja hyvin kirjoitettu ja siinä tapahtui mullistavia asioita. Pidän katastrofeista lukemisesta, kunhan ne ovat fiktiota, eikä tarina käy liian ahdistavaksi.

Tämän kirjan huono puoli oli yllätyksettömyys, kuten monessa muussakin Ilkka Remeksen kirjassa. Pidän hänen kirjoistaan, mutta tuntuu, että kun on lukenut lähes ne kaikki, eivät kirjat enää suuria yllätyksiä tarjoa. Tosin osassa hänen kirjoistaan on hyvinkin kekseliäs juoni, joka yllättää lukijan. Niissä kirjoissa lukijalla ei ole ensin aavistustakaan mitä on tekeillä, kunnes totuus paljastuu vähä vähältä. Tämä kirja ei ollut sellainen. Vaikka totuus lopulta paljastuikin, minua ei oikein mikään jaksanut yllättää.

Sinänsä Teräsleijona oli lukemisen arvoinen, taitavasti koottu ja hyvä kirja. Aion lukea jatkossakin Ilkka Remeksen kirjoja, toivoisin vain, että jokin niistä taas yllättäisi minut.

Tästä kirjasta on kirjoitettu ainakin seuraavissa blogeissa:
Mehtäpäiväkirjat (lyhyt maininta)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti