keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Vaaleanpunainen pilvi

Luin elämäni ensimmäisen sarjakuvaromaanin. Timo Mäkelän Vaaleanpunainen pilvi on ilmestynyt vuonna 2001, joten se ei ole enää mikään uutuus, mutta enpä ole kirjaan aiemmin törmännyt. Yleensäkin minulla on sivistyksessä melkoinen aukko sarjakuvien kohdalla.

Olen ilmoinen, että löysin tämän kirjan bookcrossing-tapaamisesta, sillä sen lukeminen oli elämys. Takakannessa sanotaan: "Sarjakuvaromaani, jonka monikerroksiset kuvat puhuvat kuin elokuva." Se piti paikkansa. Välillä henkilöt eivät sanoneet mitään, vaan kuvat puhuivat puolestaan. Oli puita ja autio metsä, oli nainen sateessa soittamassa puhelinkioskista, oli puhelin, joka kohta soisi, ja kaiken taustalla Helsinki tunnistettavine maisemineen. Kirjassa oli paljon tällaisia "hiljaisia hetkiä".

Kirja kertoo kahdesta pariskunnasta: Kaukosta ja Sinikasta sekä Jukasta ja Mirjasta. Sinikka ja Mirja olivat ystäviä jo ennen kuin Mirja tapasi Jukan. Kirjassa puhutaan rakkaudesta ja ollaan eksyksissä. Kaikki ei menekään, kuten pitäisi.

Piirrostyyli vaihtelee tarinan aikana paljon: on selkeää ja valoisaa, kulmikasta, pimeää ja pehmeää sekä kaaosmaista. On isoja, hienoja kuvia, joissa on paljon yksityiskohtia. Tapa piirtää muuttuu henkilöiden mielialan mukaan.

Pidin tämän kirjan tunnelmasta. Vielä tarinan luettuanikin, olen monta kertaa selaillut kirjaa ja ihaillut sen tunnelmaa ja kuvia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti