torstai 9. helmikuuta 2012

Hanki elämä 2 ja 3

Luin tammikuussa Kati Närhen esikoissarjakuva-albumin Hanki elämä. Albumin esipuheen kirjoittaja, jonka nimen olen valitettavasti unohtanut, kertoi nähneensä Kati Närhen sarjakuvaa ensimmäisen kerran 1990-luvulla sarjakuvafestivaaleilla Hanki elämä -nimisen vihkosen muodossa. Sen jälkeen ilmestyi kaksi vihkosta lisää: Hanki elämä 2 ja Hanki elämä 3. Näistä vihkosista sitten koottiin sarjakuvat varsinaiseen Hanki elämä -albumiin ja ehkä tehtiin vielä joitain tarinoita lisääkin.

Onnistuin löytämään Hanki elämä 2 ja 3 -vihkoset kirjastosta. Hienoa, että sieltä löytyy tällaista, ilmeisesti itse kustannettua sarjakuvaa. Vihkosten tarinat ovat osin Hanki elämä -albumista tuttuja, mutta joukossa on myös tarinoita, joita en ole aikaisemmin lukenut.

Mieleen jäi erityisesti tarina Helsinki – vaarojen kaupunki! ja siitä ruutu ”Alkutalvesta toreilla näkee vain kahdenlaisia ihmisiä: kaatuneita ja niitä, jotka soittavat ambulanssia.” Näky on suorastaan surrealistinen.

Toinen mieleen jäänyt sarja oli Ailin iso suksee, jossa nuori nainen näkee lehdessä mielipidekyselyn, jossa on hänen ystävänsä kuva ja ”En osaa sanoa” -vastaus. Nainen irtisanoutuu työpaikastaan sanoin ”Hyvästi! Minusta tulee kuuluisa!” ja alkaa etsiä Esplanadin puistosta toimittajaa, jotta pääsisi itsekin kyselyyn. Toisaalta hauska ja kärjistetty, toisaalta aika surullinen tarina. 


Ihailin taas kaunista piirrosjälkeä. Sivut näyttävät jo yhdellä pikaisella silmäyksellä selkeiltä, eikä kaoottisilta kuten toisinaan Timo Mäkelän ja Kati Kovácsin sarjakuvissa. Täytyy sanoa, että muutamat tarinat menivät minulta vähän yli. Ihmettelin lopussa, että häh, miten tämä nyt näin päättyi. Moni sarja puolestaan sai hymyn huulille.

2 kommenttia:

  1. Närhen sarjakuvia taisi olla pari kappaletta Iltiksessä aikoinaan, mutta näihin Hanki elämä -lehtiin minäkin törmäsin tuolloin 90-luvulla, ja hienoja ovat.
    Närhellä on tosiaan tyylikäs piirrostyyli (ekspressiivisemman viivan ystävät voisivat sanoa jopa jäykäksi noihin Kovacseihin ja Mäkelöihin verrattuna), ja hauskan absurdeja juttuja, vaikka kyllä myös pari niitä joissa juttu ei ole oikein päätynyt mihinkään...
    Sinänsä sääli että Närhen sarjakuvatuotanto ei ole kovinkaan suuri, enemmänkin ilolla lukisin.

    Ja niissä kirjastoissa joissa sarjakuvahyllyyn on panostettu näitä omakustanteita ja pienten kustantamojen julkaisuja löytyy usein varsin paljon, aikoinaan omaa harrastusta vauhditti se kun lähikirjastostani löytyi varsin kattava valikoima Suuria Kurpitsoja, Sarjareita ja muita vastaavia julkaisuja...

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon kommentista. Olen samaa, mieltä että mielellään lukisi Kati Närhen sarjakuvia enemmänkin. Minulla on vielä Saniaislehdon salaisuudet lukematta.

    Täytyy penkoa jatkossa lisää kirjastojen sarjakuvahyllyjä, ties mitä aarteita sieltä löytää. Mukava kuulla, että omakustanteita ja pienten kustantamojen sarjakuvia löytyy. Helsingin kirjasto kympissä tuntuu olevan melko suuri sarjakuvatarjonta. Täytyy käydä taas katselemassa.

    VastaaPoista