tiistai 28. helmikuuta 2012

Majakka


Lainasin kirjastosta P. D. Jamesin kirjan Majakka, koska en ole ennen lukenut Jamesin kirjoja, enkä meriaiheisten kirjojen ystävänä voinut vastusta kirjaa, jolla on tuollainen nimi ja kansikuva. Lisäksi ajattelin, että olisi mukavaa lukea jokin dekkari pitkästä aikaa.

Tarinan alussa komentaja Adam Dalglieshin, etsiväkomisario Kate Miskinin ja ylietsivä Francis Benton-Smithin viikonloppusuunnitelmat menevät uusiksi, kun heidät kutsutaan syrjäiselle Comben saarelle tutkimaan epäselvissä oloissa sattunutta kuolemantapausta. Combe, Holcombe-suvun entinen lomanviettopaikka, on nykyään suvun perustaman säätiön omistuksessa. Säätiön tehtävä on tarjota lepopaikka vastuullisissa tehtävissä oleville miehille, nykyisin myös naisille.

Holcombe-suvun viimeinen jäsen, Emily, asuu saarella palvelijansa Arthur Roughtwoodin kanssa. Emilylla on suvun jäsenenä oikeus asua siellä kuolemaansa saakka. Hänellä on riesanaan säännöllisesti Combella vieraileva kuuluisa kirjailija Nathan Oliver, joka haluaisi päästä Emilyn mökkiin asumaan, koska on syntynyt siellä. Emilylla ei kuitenkaan ole aikomustakaan muuttaa.

Nathan Oliverin kanssa saarelle on saapunut myös hänen tyttärensä Miranda ja kustannustoimittaja Dennis Tremlett. Muut vieraat ovat koe-eläinlaboratoriossa työskentelevä Mark Yelland ja saksalainen tohtori Speidel. Syrjäisellä saarella jopa uhkauksia saava Yelland voi nukkua yönsä rauhassa ikkuna auki ja ovet lukitsematta.

Säätiön toimistossa saarella työskentelevät entinen maalaislakimies Rupert Maycroft ja entinen pappi Adrian Boyde. Henkilökuntaan kuuluvat myös venemies Jago Tamlyn, taloudenhoitaja rouva Burbridge, yleismies Dan Padgett, lääkäri Guy Staveley, hänen vaimonsa sairaanhoitaja Jo, Millie Tranter, jonka Jago löysi kadulta kerjäämästä, ja keittäjä rouva Plunkett.

Kirjan alussa kerrottiin saarelle lähetettyjen poliisien elämästä, siitä mikä heiltä jäi kesken kun viikonloppusuunnitelmat peruuntuivat. Sen jälkeen kerrottiin saarelaisista ja kuolemaa edeltäneistä tapahtumista. On tietysti hyvä, että kerrotaan taustatietoa, joka auttaa ymmärtämään myöhempiä tapahtumia, minusta on kuitenkin vähän liikaa, että joutuu lukemaan yli sata sivua ennen kuin edes selviää kuka on kuollut.

En tiedä miksi olen nykyään niin kärsimätön, en vain voinut olla selaamatta eteenpäin ja lukematta kuka kuoli, vaikka tarina eteni ihan mukavasti. Tuntui vain siltä, että itse asiaan olisi voinut päästä aikaisemmin. Nyt kesti yli sata sivua ennen kuin poliisit edes saapuivat saarelle ja tutkimukset aloitettiin.

Jossain vaiheessa kirja alkoi tuntua tylsältä. Tuntui jankkaavalta toistolta kun poliisit tekivät tutkimuksiaan ja sitten kokoontuivat palaveriin kertaamaan mitä tiesivät. Näinhän tehdään monissa dekkareissa, mutta nyt tuli tunne, että pitääkö kaikki todella toistaa. Jossain sivun 300 tietämissä ajattelin, että enhän enää voi jättää kirjaa kesken, vaikka se tylsältä tuntuukin. Selasin taas eteenpäin ja yllättävää kyllä tempauduin taas mukaan tarinaan, kunhan olin ensin lukenut kuka on murhaaja!

Monissa dekkareissa miljööllä on tärkeä rooli. Sen avulla luodaan suuri osa kirjan tunnelmasta. Minusta tässä kirjassa kaikkia syrjäisen saaren mahdollisuuksia ei käytetty, eikä otettu ympäristöstä kaikkea irti. Combe jää hieman hailakaksi ja se kuuluisa ns. tiheä tunnelma jää syntymättä.

Sinänsä ihan mukava lukukokemus, mutta ei tämä kirja jää mieleeni minään maailman parhaana ja vaikuttavimpana kirjana. Minusta tarinaa olisi voinut tiivistää. Sinänsä kirjassa ei ollut ”mitään vikaa”, mutta jotenkin siitä sai melko tavanomaisen vaikutelman. Kertomus ei jaksanut pitää koko ajan otteessaan, välillä aioin jo jättää kesken koko kirjan. 


Tästä kirjasta on kirjoitettu ainakin seuraavissa blogeissa:

Lukupäiväkirja
Luetut 2006-2011

2 kommenttia:

  1. James on kyllä näissä myöhemissä Dalgliesh-romaaneissaan oikea venyttämisen mestari :D. Varhaisemmat Jamesin dekkarit, kuten Murhaajan mieli ja Todistajan kuolema, ovat tiiviimpiä. Tykkään kyllä toisaalta siitäkin, kun Dalgliesh siemailee kiireettömästi punaviiniä klassista musiikkia kuunnellen, odotellen, että jotakin tapahtuu :).

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, Maria. Täytyy jossain vaiheessa tutustua Jamesin kirjoihin lisää. Kiitos vinkeistä.

    VastaaPoista