torstai 2. helmikuuta 2012

Tyrskyt

Ranskalaisen Claudie Gallayn Tyrskyt on kirja, jota en olisi ehkä koskaan löytänyt ilman kirjablogeja. Luin siitä Lauran Lukuisa-blogista. Ensin luin Lauran katsauksen vuoteen 2011, jossa hän kertoi, että Tyrskyt on hänestä paras kirja, jonka hän luki viime vuonna. Kiinnostuin, koska pidän kirjoista, joissa meri on jollain tavoin läsnä.

Oli onni, että kuulin tästä kirjasta, sillä en olisi ehkä kirjastossa tätä huomannut. Kansi on vähäeleisen kaunis, mutta ei minusta kaikkein parhaimmalla tavalla kuvaa kirjan tapahtumia. Tarinan tunnelmaan tosin tuo yksinäinen hahmo sopii. Voi ajatella, että hän on kirjan kertoja: syrjäiseen ranskalaiseen merenrantakylään muuttanut lintujen tutkija, joka haluaa unohtaa menneisyyden.

Nainen, nimetön kertoja, kulkee kallioilla, meren äärellä, ja laskee lintuja, täyttää taulukoita, piirtää kuvia linnuista kertovaa kirjaa varten ja yrittää selvittää miksi jotkut muuttolinnut jäävät talveksi ja toisten lintujen määrä vähenee. Hänen työnsä on kiehtovan yksinäistä ja sitä hän haluaakin.

Nainen asuu Kyntevä-nimisessä talossa, joka on rakennettu lähes mereen. Talon seinät ovat aaltojen suolan kyllästämät. Alakerrassa asuu taiteilija Raphaël, jonka ateljee on täynnä veistoksia. Hän pelkää, että meri syöksyy jonakin päivänä sisään ja kipsiset hahmot ovat mennyttä. Raphaëlin kanssa asuu hänen siskonsa, voimakastahtoinen Morgane, joka on tarjoilijana rantaravintolassa. Venettä rakentava Max rakastaa Morganea, mutta saa kerta kerran jälkeen viileän vastaanoton.

Myrskyn tullessa rannoilla kiertelee vanha nainen, Nan, joka odottaa, että myrskyävä meri antaisi takaisin kauan sitten hukkuneen perheen. Erään myrskyn edellä kylään saapuu muukalainen, Lambert, joka on tullut selvittämään menneisyyttään ja myymään vanhempiensa vanhaa kesäasuntoa. Nan luulee tuntevansa Lambertin, vaikka hänen toistelemansa nimi onkin eri.

Lintuja tutkiva nainen on ystävystynyt kissojen kanssa asuvan vanhan miehen, Théon, kanssa. Théo on entinen majakanvartija, joka majakan jätettyään teki samaa työtä kuin nainen nyt, laski lintuja. Théon tytär, satamaravintolassa työskentelevä Lili, ei koskaan puhu isälleen, antaa vain tälle mitään sanomatta ravintolasta ruokakassin päivästä päivään. Lilin vanhuudenhöperö äiti haluaisi palata miehensä luo.

Rakastin tätä kirjaa. Kerronta oli runollista ja verkkaista. Syrjäisessä kylässä ei tuntunut tapahtuvan mitään, mutta silti koko ajan sattui pieniä asioita. Kyläläisillä on salaisuuksia, joista ei tiedetä mitään ja siksi tapahtuu myös outoja asioita, pieniä juttuja, joita ei ensin edes huomaa.

Oli myös kiehtovaa, miten kirjassa kuvailtiin Raphaëlin veistoksia. Hän saa ideansa kylän ihmisistä. Kun hänen ateljeehensa saapuu ensimmäistä kertaa, ei voi kuin mykistyä. Huone on täynnä hiljaista väkeä, lukuisia patsaita.

Täytyy tunnustaa, että olin hieman liian kärsimätön ja jossain vaiheessa selailin sivuja eteenpäin ja luin sieltä täältä mitä tapahtuu. Tuntui, että monet asiat selvisivät liian pieninä paloina. Ajattelin, että ei, en nyt halua lukea kylään vaeltavista aaseista ja niiden mukana saapuvasta hevosesta, joka on loukannut jalkansa, haluan kuulla lisää menneistä asioista, saada heti tietää totuuden. Kun olin selannut sivuja eteenpäin, saatoin rauhoittua ja lukea kirjan loppuun nauttien joka hetkestä.

Tästä kirjasta on kirjoitettu myös ainakin seuraavissa blogeissa:
K-blogi (ensimmäinen arvio)
K-blogi (toinen arvio)

3 kommenttia:

  1. Hih, ensimmäinen ja toinen arvio. :) En ihmettelisi, jos taas keväällä lukisin Tyrskyt ja tulisi kolmas arvio.

    Kiitos kirjaa erittäin hyvin kuvaavasta kirjoituksesta. Sitä lukiessa tuli samanlainen rauhallinen olo kuin ko. kirjaakin lukiessa. Oletko lukenut/lukemassa Gallayn Rakkaus on saari? Se ei ole minulle niin tärkeä kuin Tyrskyt, mutta erittäin hieno teos sekin. Voi kun Gallay kirjoittaisi lisää pian, tai hänen vanhimpiaan teoksiaan suomennettaisiin.

    VastaaPoista
  2. Annika, kuvailit kirjaa hyvin. Tämä on runollista ja verkkaista, mutta myös merellistä ja rauhoittavaa. Tässä oli jotain hyvin likitulevaa: Tunsin itse olevani kirjan nimetön minäkertoja...

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentista, Jenni. Varmasti luen jossain vaiheessa Rakkaus on saari -kirjan. Kiinnostuin kirjailijasta ja haluaisin lukea hänen kirjojaan lisää. Minäkin haluan lukea joskus Tyrskyt uudelleen. Jään odottamaan kolmatta arviota. :)

    Kiitos, Leena. Samanlainen tunne minullekin tuli, että ikään kuin olisin itse kokenut kaiken.

    VastaaPoista