tiistai 13. maaliskuuta 2012

Bookcrossing-tapaamisessa

Tänään oli kerran kuukaudessa pidettävä bookcrossing-tapaaminen Helsingissä. Tällä kertaa paikalla oli melko vähän porukkaa ja edellisiin tapaamisiin verrattuna huomattavasti pienemmät pinot kirjoja.

Tällä kertaa minulla oli viemisinä kaksi kirjaa, jotka kumpikin otettiin, joten ei tarvinnut kantaa niitä takaisin kotiin.

Otin itselleni Neil Hardwickin kirjan Hardwick's Sauce - Neilin tähteet. Kirjassa on vuosina 1986-1988 Suomen Kuvalehdessä julkaistuja pakinoita kahdella kielellä: suomeksi ja englanniksi. Kiinnostaa lukea tämä sen jälkeen kun luin vuoden alussa Neil Hardwickin myöhemmin ilmestyneen kirjan Hullun lailla, joka kertoo vakavasta masennuksesta.

Onneksi löysin tällä kertaa vain yhden kirjan, sillä edellisenkin bookcrossing-miitin kirjat ovat vielä lukematta.

4 kommenttia:

  1. Minulla on tunnukset book-crossingiin, ja olen lukenut tuon Neilin lähteet, itse en ole saanut toimeksi laittaa yhtään kirjaa kiertoon, tai lukea sitä. Siinäkin aion terästäyty kesällä.

    VastaaPoista
  2. Ai, me ei olla koskaan taidettu tavata miiteissä. Tosin mä en ole niissä pahemmin käynytkään, oliskohan viime kerrasta joku puoli vuotta. Miiteissä käy helposti niin, että tulee otettua enempi kirjoja kuin mitä suunnitteli ja välillä omat kirjat eivät meinaa lähteä kenenkään mukaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En asu enää Vantaalla enkä pääkaupunkiseudullakaan, enkä ole käynyt miiteissä, nykyisessä asuinkaupungissa on kirjastossa paikka minne kirjoja voi viedä, tai voihan kirjan jättää minne vaan, tarroja minulla kyllä on :)

      Poista
  3. Kiitos kommenteista Jokke ja Velma.

    Jokke, bookcrossing on kivaa. Tervetuloa mukaan. Itsekin olen jättänyt kirjoja kirjastojen kierrätyshyllyihin. Nykyisin vapautan enemmän kontrolloidusti miittien tai bookcrossing-keskustelupalstan hep-ketjun kautta.

    Velma, totta, että täytyy "varoa", ettei kanna hirveää pinoa kirjoja miitistä kotiin. Parissa viime miitissä kaikki omat kirjani ovat menneet, mutta joskus tosiaan käy niin, että niitä ei ota kukaan. Jännää, ettei voi ennustaa mitkä kirjat menevät ja mitkä eivät. Jostain kirjasta ajattelee, että sitä ei ainakaan kukaan ota, mutta joku ottaakin juuri sen ja ne kirjat, joiden luuli etukäteen menevän, jäävätkin kotiin kannettaviksi. En tiedä olemmeko tavanneet miitissä. Siellä on välillä niin paljon porukkaa, että ei tahdo kuulla, kun joku kertoo nikkinsä pitkän pöydän toisessa päässä.

    VastaaPoista