tiistai 3. huhtikuuta 2012

Eropaperit

Löysin Laura Honkasalon kirjan Eropaperit bookcrossing-tapaamisesta. Laura Honkasalo on minulle uusi kirjailijatuttavuus. Kirjan takakannen teksti kuulosti niin mielenkiintoiselta, että päätin lukea kirjan.

Yritän olla paljastamassa liikaa kirjan juonesta näissä blogiteksteissäni, mutta tämän kirjan kohdalla teen poikkeuksen. Älä lue tätä, jos et halua tietää kirjan loppupuolen tapahtumista.

Kirjassa liikutaan nykyajassa ja menneisyydessä. Alussa tuntuu siltä, että kirjan päähenkilö on Sinikka. Hän on köyhältä pientilalta. Isä on kuollut heti sodan jälkeen ja äiti on ankaran uskonnollinen. Sinikka on kuitenkin päässyt Helsinkiin opiskelemaan lääkäriksi, eikä aio palata kotiin, vaikka äiti haaveileekin, että hänestä tulisi kunnanlääkäri.

Helsingissä Sinikka tapaa varakkaan perheen hemmotellun pojan Joken. Hän lumoutuu Joken tyylikkäästä, elämäniloisesta ja hassuttelevasta äidistä, Leeasta. Sellaisen äidin Sinikka olisi halunnut. Perhe viettää hauskoja päiviä kesäisessä saaressa ja Sinikka tuntee tulleensa kotiin.

Kontrasti on suuri, kun yli 40 vuotta myöhemmin Leea makaa masentuneena mielisairaalassa ja ainoa, joka käy häntä katsomassa, on Sinikka. Lukija ei voi kuin ihmetellä mitä on tapahtunut. Leean mies on jo kuollut ja Sinikka ja Jokke eronneet kauan sitten.

Luin tästä 400-sivuisesta kirjasta vähän yli 200 sivua. Enempää en pystynyt lukemaan, sillä aina kun yritin, raivostuin suunnattomasti. Ilmeisesti otan taas kerran hieman liian tosissani fiktiivisen tarinan. Lopulta vain selasin kirjan loppuun ja luin sieltä täältä. Päätin, että ei minun ole tätä pakko lukea.

Sinikka, joka ensin tuntuu päähenkilöltä, jää vähitellen hieman sivummalle. Ääneen pääsee myös mielisairaalassa makaava Leea, joka muistelee menneisyyttä ja miettii mitä teki väärin. Tarinan edetessä asioita katsotaan yhä enemmän Sinikan tyttären Saran näkökulmasta.

Minusta kirja on kirjoitettu uskomattoman hyvin. Muutaman vuoden ikäisen Saran kokemukset tuntuvat hyvin uskottavilta. Samoin vuosikymmenestä ja tunnelmasta toiseen liikutaan sujuvasti.

En kuitenkaan voinut lukea kuinka Sara joutui eronneiden vanhempiensa väliin. Sinikka yritti olla puhumatta pahaa uuden naisen löytäneestä Jokesta, mutta Jokke ja uusi nainen, Raisa, tolkuttivat Saralle jatkuvasti, kuinka Sara muuttaa heille asumaan ja kuinka tämän äiti ja mummo (Joken äiti) ovat kamalia. Kamala tosin taitaa olla hieman lievä ilmaisu. Sara joutui jopa kutsumaan äitiään Paskikseksi.

Ollakseen lojaali äidilleen Sara ei kerro isälleen äidin asioita ja ollakseen lojaali isälleen, hän ei kerro äidilleen isän uuden perheen asioita. Voi vain kuvitella millainen paino pienen lapsen harteilla on, kun hän joutuu kestämään mitä tahansa kaltoinkohtelua säilyttääkseen isänsä rakkauden. Ei ihme, että Sara myöhemmin sairastuu anoreksiaan.

Raisa ei siedä vastaansanomista ja katkaisee jopa Joken välit tämän vanhempiin, kun Leea ei suostu katkaisemaan välejä Sinikkaan. Raisan mielestä kaikki, jotka eivät tee kuten hän haluaa, ovat väärässä ja pahoja.

Valitettavasti Raisan kaltaisia ihmisiä on. Ihmetyttää vain, että kuinka Jokke, joka ennen vei Saraa pelaamaan jalkapalloa ja mummolaan, voi käyttäytyä niin julmasti tytärtään kohtaan. Sen vielä ymmärtää, että Raisa onnistuu kääntämään Joken vanhempiaan ja entistä vaimoaan vastaan, mutta tyttären kohtelua ei ymmärrä. En myöskään käsitä sitä, että Jokke on Raisan kanssa vielä 30 vuoden päästä naimisissa. Luulisi, että hänen silmänsä olisivat jossain vaiheessa auenneet. Ilmeisesti Jokke on niin kiltti ja vaimoaan kohtaan kuuliainen, ettei itse joudu Raisan tulilinjalle.

Minusta olisi ollut mielenkiintoista kuulla lisää Sarasta. Nyt esimerkiksi hänen anoreksiansa jäi muutamien mainintojen asteelle. Toisaalta olisin tuskin pystynyt vihaltani lukemaan enempää Saran kokemuksia. Jotenkin sitä Raisaa olisi pitänyt annostella tarinaan vähemmän. 

Tästä kirjasta on kirjoitettu ainakin seuraavissa blogeissa:

Paloheinän lukupiiriblogi
Eniten minua kiinnostaa tie
Kirjakepponen
Sanojen jano
Päkän juttu
Vinttikamarissa
Järjellä ja tunteella
Rakkaus on koira helvetistä
K-blogi - koko lailla kirjallisesti
Kirjainten virrassa
Kirjakahvila
Kiikin kirjablogi
INAhdus
Lumiomena: Kirjoja ja haaveilua
Humisevalla harjulla
hekku ja keetu askareskumaras
Hajamutinaa
Kirjapeto
Unelmavaimo
Tavallista elämää, elämistä tavallaan
Täällä toisen tähden alla

2 kommenttia:

  1. Hei! Olipa tunteita herättävä kirja! Itse luin tämän jokunen vuosi sitten ja muistan pitäneeni siitä, ylipäätänsä pidän Honkasalon tyylistä.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista Kirjanainen. Kirja herätti tosiaan tunteita. Ehkä vähän liikaakin. Pitäisi joskus tutustua muihinkin Honkasalon kirjoihin.

    VastaaPoista