maanantai 23. huhtikuuta 2012

Köyhää kansaa

Luin Minna Canthin Köyhää kansaa jo lähemmäs pari viikkoa sitten, mutta on ollut niin kiire, että en ole ehtinyt siitä vielä mitään kirjoittaa.

Kuten Työmiehen vaimo, myös Köyhää kansaa on synkkää luettavaa. Työmiehen vaimossa nostettiin esiin epäkohtia naisen asemassa, kuten riippuvaisuus miehestä, kun nainen ei saanut hallita omaa omaisuuttaan. Vaikka Köyhää kansaa -teoksen päähenkilönä on nainen, tässä tarinassa tuodaan esiin myös miehiä koskeva epäkohta: köyhyys. 

Köyhää kansaa kertoo rutiköyhästä perheestä. Perheen äiti Mari on väsynyt, koska on valvonut sairaan lapsen, Annin, kehdon äärellä. Perheen isä, jota kutsutaan vain sukunimellä Holpainen, on työtön. Mari kertoo, että Holpainen on kunnon mies, jos saa penninkin, käyttää sen perheensä hyväksi, eikä käytä viinaan. Mies on kuitenkin hidas ja muut nappaavat työpaikat hänen nenänsä edestä. Ajat ovat huonot ja töitä etsiviä paljon.

Apunaan Marilla on Hellu (Helena), joka on vasta 8-vuotias. Koska perheellä ei tahdo olla edes ruokaa, Hellu joutuu käymään kerjuulla. Ainoat, jotka perheessä ovat huolettomia, ovat Hellun pikkuveljet. Hekin tosin kärsivät nälästä ja varastavat leivän nälkäänsä.

Mari jaksaa kaikesta huolesta huolimatta auttaa vielä muitakin. Hän tapaa kadulla väsyneen naisen, jonka vammaista lasta hän kantaa jonkin matkaa. Marille on juuri kieltäydytty myymästä jauhoja velaksi, eikä kotona ole ruokaa. Hänen tapaamallaan naisella menee yhtä huonosti. Kohtaus on riipaiseva ja sen lukeminen saa melkein itkemään.

Lopulta Mari romahtaa henkisesti väsymyksestä ja huolesta. Hän kuvittelee yön pimeinä tunteina lastensa lohdutonta tulevaisuutta. Minusta Marin nopea sairastuminen tuntui hieman epäuskottavalta, mutta en silti ihmettele yhtään, että kävi niin kuin kävi.

Tuntui kummalta, että Marille saatiin heti lääkäri, mutta Anni-vauvan lääkäriin saaminen oli melko vaikeaa. Holpainen päättää viedä Marin Harjulaan, sillä hänen on päästävä etsimään töitä, eikä hän voi huolehtia kotona vaimosta. Harjulassa Maria odottaa kammottava, pimeä koppi. Harjula oli oikeasti olemassa ja sen huonoista oloista puhutiin niihin aikoihin, kun Minna Canth kirjoitti Köyhää kansaa 1886.

Tuntui hieman oudolta, että Holpainen noin vain suostui viemään vaimonsa kamaliin oloihin, mutta toisaalta mitä muita vaihtoehtoja hänellä oli, sitä paitsi vuokraisäntä ottai asian puheeksi. Holpainen myös näki Harjulan työmaaltaan, kun vihdoin pääsi töihin, sekin työ oli raskasta ja alipalkattua. Monesti hän katseli surullisena Harjulaan päin. Lapset joutuivat selviytymään yksin. Perheen tulevaisuus vaikutti todella lohduttomalta. Mietin mihin he menevät, sitten kun vuokraisäntä häätää, kun Holpaisen palkka ei riitä vuokraan.

Köyhää kansaa laittoi  todellakin ajattelemaan köyhien ihmisten elämää. Valitettavasti teksti on yhä ajankohtainen, vaikka monet asiat ovatkin parantuneet. Työttömyys, mielenterveysongelmat ja lapsiperheiden rahapula on yhä arkipäivää nyky-Suomessakin. Vaikka lapsikuoleisuus onkin Suomessa harvinaista, eikä kukaan kai yleensä nälkäänkään kuole, Marin perheen tarina on sellaisenaan yhä arkea monessa kehitysmaassa.

Papin ja lääkärin käymä keskustelu oli mielenkiintoinen. Lääkäri kyseenalaisti muun muassa uskonnon kaksinaismoraalin: sanotaan rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi, mutta mennä sotaan tappamaan sitä samaa lähimmäistä ja siunataan aseet.

Tästä kirjasta on kirjoitettu myös ainakin seuraavissa blogeissa: 

Nannan kirjakimara
Mitä tuli luettua 
Kirjainten virrassa 
Booking it some more

4 kommenttia:

  1. Ei ainoastaan niin, että Canth kirjoitti synkistä aiheista, vaan että hän kirjoitti olemassa olevasta todellisuudesta, ajasta ennen hyvinvointivaltiota.

    1800-luvulla kirjallisuudessa oli pitkään vallinnut eräänlainen (kansallis)romanttinen suuntaus. Canth oli rohkeasti erilainen, hän kirjoitti niidenkin elämässä, joita siloiteltu kansallisromanttisuus ei käsitellyt. Hän antoi tärkeällä tavalla äänen niille, jotka kärsivät, tehden heidät näkyviksi. Rohkea nainen!

    Mukavaa, että lukublogeissa pyörivät nämä vanhat klassikotkin. Kiitos tästä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Unni. Juuri näin oli. Canth oli todellakin rohkea, kun uskalsi sanoa totuuden ääneen, vaikka kaikki eivät siitä pitäneetkään.

      Poista
  2. Köyhää kansaa on hieno kirja ja tarina, vaikka onkin aika kamala. Luin viikonloppuna Aki Ollikaisen esikoisteos Nälkävuoden ja siinä oli itse asiassa kerronnan tasolla paljon samaa.

    Canth on hämmentävän ajankohtainen paitsi tapahtumissa ja ilmiöissä, myös kerronnaltaan. Ehkä hieman liian alleviivaava, mutta moderni kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Amma. Olen samaa mieltä, että monet asiat Canthin teksteissä ovat yhä ajankohtaisia, valitettavasti. Kerronta ja kielikin on hämmästyttävän moderneja.

      Poista