tiistai 10. huhtikuuta 2012

Työmiehen vaimo

Tämä on vasta toinen lukemani Minna Canthin teos. Viime syksynä luin Hannan aivan sattumalta, sillä se oli yksi klassikoista, joita saa ladata ilmaiseksi sähköisenä kirjana. Ihastuin Minna Canthin moderniin ja suvaitsevaiseen kirjoitustyyliin ja päätin joskus lukea lisää.

Latasin nyt muutamia hänen teoksiaan lukulaitteelle, niiden mukana tämän Työmiehen vaimo -näytelmän, joka on ilmestynyt 1885. Näytelmä oli 57-sivuisena nopea lukea. Ei voi muuta sanoa kuin olipa raju lukukokemus. Näytelmässä kritisoitiin alkoholinkäyttöä sekä sitä, että vaimo ei saa hallita omaa omaisuuttaan. Muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 1889, säädettiinkin laki, että naimisissa oleva nainen saa hallita omaisuuttaan ja ansiotulojaan.


Minusta on vaikea kirjoittaa tästä näytelmästä paljastamatta sen juonta, joten älä lue tätä, jos et halua tietää mitään näytelmän tapahtumista.


Näytelmä alkaa Johannan ja Riston häistä. Johanna haetuttaa sisään Kertun, jota kutsutaan pilkkanimellä Homsantuu, sillä hänen äitinsä on mustalainen. Kerttu ei haluaisi tulla sisään ja pian käy ilmi, että Risto on narrannut Kerttua ja uskotellut tälle, että aikoo mennä tämän kanssa naimisiin, antanut kihlasormuksenkin. Johannan hääilo loppuu siihen. Johannan ystävä Vappu on sitä mieltä, että Johannan pitäisi erota ja tämä voi tulla aluksi hänen luoksensa asumaan. Muut naiset sanovat, ettei tule kuuloonkaan, Ristokin antaa Johannalle hänen suuttumisensa anteeksi, sitä ei moni mies tekisi. Olin, että anteeksi mitä, kenen tässä kuuluisikaan pyytää anteeksi.


Jo häissä Risto leuhkii kuinka hänellä on Johannan pankkikirja. Johanna on kymmenen vuoden aikana kerännyt rahaa säästöön. On sanomattakin selvää miten käy, Risto tietysti juo Johannan rahat. Hän vielä kehtaa torilla vaatia vaimonsa viimeisen markan viinaan, vaikka vaimo yrittää selittää, että hän on ansainnut sen sukkia kutomalla, kolmen päivän työllä, ja lapsi kuolee kotona nälkään. Huonosti kävisi, ellei Vappu auttaisi.


Lopulta Risto jopa varastaa ryyppykaverinsa Topon, kanssa Johannan eräälle rouvalle kutoman kankaan ja varkaus menee Johannan syyksi. Hän on hädissään, eikä kehtaa kertoa mitä hänen miehensä on tehnyt, eikä hieno rouva miehineen ja ystävineen häntä edes halua kuunnella. Johannaa aletaan syyttää jopa prostituoiduksi ja huonoksi äidiksi, sillä hän on lainannut rahaa kankaan maksamiseen Yrjöltä, joka on aikoinaan ollut rakastunut Johannaan. Kaiken olisi loppujen lopuksi voinut selvittää ja korjata, mutta Johannan voimat loppuvat ja hän sairastuu ja kuolee.


Risto ei vaimonsa ahdinkoa ole näkemässä, eikä muutenkaan sitä ymmärrä. Hänelle tuntuu olevan tärkeintä saada istua anniskelussa ja juoda viinaa. Lisää rahaa saadakseen hän jopa huiputtaa uudestaan Kerttua ja lähtee kankaan varastamisen jälkeen tämän matkaan. Kerttu on tällä välin löytänyt kauan kadoksissa olleen sukunsa. Hänet on aikoinaan viety väkisin äidiltään, mutta sattumalta hän saa tavata mummonsa ja enonsa perheineen.


Mummo suuttuu, kun hän kuulee miten Risto on Kerttua pettänyt. Hän syyttää kristittyjä tekopyhiksi, kun he käyvät kirkossa, mutta saavat kuitenkin mielestään tehdä mitä tahansa. Tarvitaan mummon kaltainen ulkopuolinen, joka uskaltaa sanoa totuuden.


Oli aika masentavaa lukea tätä näytelmää. Tuntuu, että ainoat kunnon miehet olivat Yrjö, jonka kanssa Johannan olisi tietysti pitänyt mennä naimisiin sekä Hagert, Kertun veli. No, montaa miestä ei kyllä näytelmässä esiinnykään, paitsi hääkohtauksessa, ja tietysti henkilöt ovat kärjistettyjä, että näytelmän sanoma tulisi selväksi.


Riston asenne ihmetyttää. Hän tuntuu olevan enimmäkseen aivan selvinpäin, mutta ei silti ymmärrä kuinka huono hänen perheensä tilanne on. Hän jättää kaiken, jopa perheen elatuksen, vaimonsa tehtäväksi, eikä ole yhtään kiinnostunut pojastaan. No, onhan näitä tällaisia perheenisiä nykyäänkin, jotka vain menevät kaveriensa kanssa ulos pitämään hauskaa ja jättävät kaiken perheestä huolehtimisen vaimolleen.


Kaiken huippu on, että myös monet näytelmän naiset puolustavat Ristoa. Kankaan varkauden nähnyt Leena-Kaisakin vain toteaa Johannalle, että kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat. Hän myös suorastaan syyttää Johannaa siitä, että tämä ei ehdi huolehtia hengellisestä elämästään tarpeeksi. Siis, rättiväsyneen ja nälkää näkevän, lapsestaan huolissaan olevan äidin, pitäisi vielä keskittyä enemmän hengelliseen elämään! Tosin kyllä samainen Leena-Kaisa myöhemmin toteaa Ristolle, että pahasti teit kun vaimosi jätit.


Risto antaa poikansa kasvattilapseksi vaimonsa ystävälle, Vapulle, ja on sitä mieltä, ettei kuollutta vaimoa kannata jäädä suremaan. Hän aikoo jopa lähteä kosimaan Vappua. Asiat kuitenkin kärjistyvät niin pitkälle, että Riston toistamiseen jättämä Kerttu yrittää tappaa Riston. Valitettavasti Risto pelastuu. Sanon valitettavasti, sillä niin paljon inhosin Ristoa, vaikka näytelmän juonen kannalta ei olisikaan ollut hyvä, jos Risto olisi kuollut.


Risto on aidosti hämmästynyt, kun suorasanainen Vappu syyttää häntä kahden naisen, Johannan ja Kertun, elämän tuhoamisesta. Risto vain toteaa, että ei kukaan käskenyt Kertun tulla häntä tappamaan. Ei käskenyt, mutta kuka oikeutti Riston käytöksen. Hänelle Kerttu ei ollut minkään arvoinen, eikä Johannakaan juuri sen arvokkaampi, varsinkin kun vaimon rahat oli käytetty. Johanna tuntui olevan hänelle lähinnä rahanhankkija, josta ei tarvinnut piitata sen enempää.


Tuntuu, että ainoa, joka ehkä vähän oppii jotain, on Toppo, Riston ryyppykaveri, joka taitaa ymmärtää Vapun sanat ja säälii Kerttua. Risto sen sijaan haluaa lähteä anniskeluun. 

Mielenkiintoinen kirjoitus YLE:n sivuilla - 10 kirjaa, jotka muuttivat maailmaa
TYÖmiehen vaimo vai työmiehen VAIMO? - Blogikirjoitus edelliseen liittyen

Työmiehen vaimo -näytelmästä on kirjoitettu myös ainakin seuraavissa blogeissa:

4 kommenttia:

  1. Aikoinani lukiolaistyttönä käsiin sattui kokoelmateos jossa oli useampikin Canthin näytelmä ja luin kertalinttuulla ne kaikki. Olet oikeassa, Canthin kirjoitustyyli on moderni ja nykyaikainen. Hänen tekstinä on helppolukuista, ei lainkaan liian koukeroista tai vanhahtavaa.

    Minna Canth on ansainnut liputuspäivänsä ensimmäisenä suomalaisena naisena. Rohkea nainen! Hän uskalsi nostaa aikanansa pinnalle teemoja, joista ei ehkä ollut aivan korrektia puhua. Hän oli feministi ennen kuin siitä tuli trendikästä. Mutta tavallaan hänen esiinnostamansa epäkohdat eivät ole jääneet 1800-luvulle: Vaikka tasa-arvossa on kehitytty suurin harppauksin, ei Canthin esiinnostamat teemat ole tälle ajallekaan vieraita.

    Terveisiä täältä Minna Canthin kadun kulmasta :) Sinulla on kiva blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Unni. Olen samaa mieltä. Ei voi muuta sanoa kuin, että todella rohkea nainen. Hän sai pahennusta osakseen, mutta vain jatkoi kirjoittamista. Canth kirjoittaa monista aiheista, joista yhtä tänäkin päivänä on vaikea puhua, kuten alkoholismi tai masennus. Valitettavasti köyhyyskään ei ole mihinkään hävinnyt. Monet Canthin esiin nostamat asiat tuntuvat yhä ajankohtaisilta, vaikka toki maailma on myös muuttunut parempaan suuntaan. Kiitos kehuista.

      Poista
  2. Kiinnostavaa, pitäisi ehkä lukea tämä, ostin Canthin Salakarin Akateemisesta, mutta en ole vielä ennättänyt lukea.
    Hyvä arvio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja kehuista, Jokke. Canthin tekstit ovat minusta kiinnostavia, vaikka tarinat ovatkin usein synkkiä. Minulla on myös Salakari odottamassa lukemista.

      Poista