torstai 24. toukokuuta 2012

Ajomies

Olen lukenut useita Seppo Jokisen dekkareita ja pitänyt niistä. Enpä voinut siis tätäkään kirjaa kirjakauppaan jättää, kun se sattui silmiin, tosin arvoin jonkin aikaa tämän ja Jokisen uusimman kirjan Hervantalaisen välillä.

Ajomies on kelpo kirja, silti olin hieman pettynyt. Se saattaa johtua siitä, että odotukseni olivat niin korkealla. Jokisen vahvuuksia on kuvata taitavasti miljöötä ja luoda kirjoihinsa voimakas tunnelma. Minusta tästä kirjasta se tunnelma puuttui. Tuntui myös, että tarina eteni hieman tahmeasti ja toistoa oli liikaa, vaikka kirja jaksoikin kiinnostaa, eikä tuntunut tylsältä. Vauhtiin päästiin vasta kirjan loppupuolella.

Kirja kertoo raa'asta rikoksesta: tamperelainen toimittaja on ammuttu kuoliaaksi keskellä kirkasta päivää. Murha tuo mieleen teloituksen ja ruumiin ääreltä löydetään hätääntynyt mies, jonka poliisit muistavat pian tavanneensa aiemminkin.

Jokinen on taitava henkilöiden kuvaaja. Henkilöt ovat inhimillisiä, moniulotteisia ja kiinnostavia. Heillä on vahvuuksia ja puutteita, kuten oikeillakin ihmisillä. Toistan taas itseäni ja sanon, että pidän siitä kuinka kirjojen päähenkilön komisario Koskisen elämää kuvaillaan. Paitsi, että hän on poliisi, hänelle sattuu myös aivan arkisia, tavallisia asioita, kuten kenelle tahansa meistä.

Tämä kirja laittoi kyllä ajattelemaan ihmisten tekoja ja niiden seurauksia. Miten toisin asiat olisivatkaan menneet, jos yksi ihminen olisi  jättänyt pahat tekonsa tekemättä.

Kirjan murharatkaisu hieman hämmentää, mutta koska en tietenkään halua paljastaa loppuratkaisua, ei siitä sen enempää.

Tästä kirjasta on kirjoitettu myös ainakin seuraavissa blogeissa:

Kirsin kirjanurkka
Kirjojen takana

2 kommenttia:

  1. Harmillisesti arpa meni mielestäni huti, sillä minsta Hervantalainen on taas kunnon Jokista kun taas tämä Ajomies on vähän tahmea, kuten sanotkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Kirsi. Kiva kuulla, että Hervantalainen on parempi.

      Poista