maanantai 21. toukokuuta 2012

Ei kiitos

Heti perään toinen Anna-Leena Härkösen kirja. Löysin tämän kirjan kirpputorilta jo ennen kuin luin Heikosti positiivisen.

Kirjan päähenkilö on Heli, nelikymppinen saksanopettaja. Hän on ollut jo vuosia miehensä Matin kanssa naimisissa ja perheessä on myös teinityttö Sissi.

Perheen elämä kulkee tavanomaisia uomiaan. Kauan odotettu kesäloma on alkanut ja Sissi äksyilee. Heli on yhä hyvin rakastunut mieheensä. Ulospäin pariskunta näyttää ihanneparilta, mutta heillä on yksi ongelma, nimittäin se, että lähes aina kun Heli haluaa seksiä, Matti torjuu hänet.

Kirja keskittyy melko paljon Helin ja Matin suhteeseen ja siihen kuinka Heli keksii vaikka mitä keinoja saadakseen Matin sänkyyn. Tällaisesta aiheesta tulee helposti itseään toistava ja jankkaava, mutta ei tässä tapauksessa. Tarina soljuu sujuvasti eteenpäin ja lukijan mielenkiinto pysyy yllä, vaikka kirjassa tapahtuu aivan arkisia asioita, kuten käydään supermarketissa tai appivanhemmat tulevat kylään.

Kyllä tämän kirjan luki, mutta ei tämä minusta ollut mikään kovin ajatuksia herättävä, jota olisi jäänyt pitkään pohtimaan lukemisen jälkeenkin. Sinsänsä plussaa siitä, että joku käsittelee näin vaiettua aihetta ja vielä naisen näkökulmasta. 

Tästä kirjasta on kirjoitettu myös ainakin seuraavissa blogeissa:

Kirjojen salainen puutarha
Valoa pimeässä 
Oota, mä luen tän eka loppuun
Humisevalla harjulla
Kirjojen labyrintti
Melkoelli

6 kommenttia:

  1. Tätä lukiessani muistan hykerelleeni ääneen. Henkilöiden toimintaan, ajatuksiin ja sanomisiin oli mielestäni mahdutettu sopivasti onnistunutta huumoria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Tuulia. Kyllä, huumoria kirjassa riitti.

      Poista
  2. Minä en ole vielä lukenut tätä(kään) Härköstä, vaikka tämä hyllystä löytyykin. Tarkoituksena kyllä on tämä lukea, sillä olen tykännyt aiemmin lukemistani Härkösen kirjoista paljon :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Sanna. Tämä oli minusta ihan luettava ja sujuvasti etenevä kirja, vaikka ei paras lukemani Härkösen kirja ollutkaan.

      Poista
  3. Minulla tämä taitaa olla ainoa lukematon Härkönen. Mutta lukeminen on edelleen harkinnassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Rva Kepponen. Tämä oli ihan mukava kirja, vaikka ei minusta parasta Härköstä ollutkaan.

      Poista