sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Hervantalainen

Aloin lukea Seppo Jokisen uusinta dekkaria, Hervantalainen, suurin odotuksin. Jokin aika sitten luin hänen edellisen kirjansa Ajomies, johon olin hieman pettynyt. Kuulin silloin muilta bloggareilta, että Hervantalainen on parempi. Täytyy myöntää, että petyin tähänkin kirjaan, ehkä juuri niiden suurten odotusteni takia.

Kirja alkaa kiinnostavasti: viinaanmenevä, hulttioaikamiespoika on kiristänyt äidiltään rahaa ja on vappuaattona viinanhakureissulla. Häntä seuraa kuitenkin outo kuiskija, joka kertoo, että hänen päivänsä ovat luetut ja kuolo korjaa hänet kohta. Aikamiespoika tietysti pelästyy, varsinkin kun ei ehdi nähdä kuiskaajaa. Myöhemmin illalla hän joutuu pahoinpitelyn uhriksi. Hänen asunnollaan ollut ryyppykaveri pidätetään, mutta onko tämä syyllinen?

Heti kirjan alussa mielenkiintoni heräsi ja halusin kuulla lisää. Tarina tuntui rullaavan hyvin eteenpäin. Täytyy kuitenkin myöntää, että jossain kirjan keskivaiheilla minuun iski täydellinen tympääntyminen, tuntui, että kertomus ei etene mihinkään. Sitten alkoi tuntua, että kyllä tarina sittenkin etenee, mutta tapahtumat tuntuivat melko ennalta-arvattavilta.

Sekin tympi, että lukija tajusi paljon poliiseja ennen mistä rikoksissa on kyse. Tekijänkin arvasin muutama sivu ennen Koskista, mistä en lainkaan pidä. Minusta parhaat dekkarit ovat sellaisia, joissa lukija ei arvaa etukäteen murhaajaa tai luulee arvaavansa, mutta arvaus menee väärin.

Täytyy todeta, että pidin sittenkin juonenasettelun kannalta enemmän Ajomiehestä, vaikka tämä kirja eteni jonkin verran sujuvammin. Ajomiehen loppuratkaisu tosin hieman hämmensi. Tämän kirjan viimeinen luku lähinnä kiukutti. Tuli mieleen, että kuinka joku voi olla noin naivi. No, ehkä kirjailijan tarkoitus olikin laittaa lukija ajattelemaan.

Pidin paljon tämänkin kirjan sarjakuvamaisesta kannesta. Minusta kansi oli tyylikäs ja vesitornin silmät herättivät heti kysymyksen mistä on kyse. Kuka Hervantaa oikein valvoo?

Jokisen vahvuus oli tässäkin kirjassa henkilöiden kuvaus. Hän luo uskottavia henkilöhahmoja, jotka eivät yleensä jää pintapuolisiksi. Hän myös kuvaa hyvin henkilöiden tuntemuksia ja heille tapahtuvia asioita. Esimerkiksi aikamiespoika äiteineen saattaisi hyvinkin olla olemassa.

Ainoastaan murhaajasta jäi minulle melko ohut kuva. En täysin käsittänyt miksi hän teki mitä teki, vaikka kerrottiinhan hänen tekojensa syistäkin. Tosin, eivät poliisitkaan taineet saada syitä selville. Olisin myös halunut kuulla enemmän erään henkilön ahdingosta. En nyt kerro kenen, etten paljasta liikaa.

Kyllä tämän kirjan luki, mutta minusta tarinalla ei ollut oikein uutta annettavaa mihinkään. Lähinnä se tuntui vanhan toistolta kaikkine poliisien palavereineen, kahvihuonekeskusteluineen ja Koskisen entisen vaimon iskemisyrityksineen. Tästä puuttui se tunnelma ja viehätys, joka Seppo Jokisen kirjoissa parhaimmillaan on.

Toivotaan, että seuraava kirja olisi parempi. Sitä odotellessa, aioin kesän ja syksyn mittaan perehtyä jo ilmestyneisiin, vielä lukemattomiin, komisario Koskinen -dekkareihin.

Tästä kirjasta on kirjoitettu myös ainakin seuraavissa blogeissa: 

Kirjavinkit
Dekkariseura
Vauhkon kirjat ja kirjaimet
Rivien välistä
Unni lukee

5 kommenttia:

  1. Olipa kiinnostava lukea arviosi tästä, sillä aion itse vielä tänään kirjoittaa blogiarvion samasta kirjasta. Et ilmeisesti pitänyt kovinkaan paljoa tästä? Auttaisikohan, jos olisit lukenut sarjan kirjat aikajärjestyksessä? Ainakin Koskisen yksityiselämän seuraaminen on paljon antoisampaa niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Tuulia. Odotan mielenkiinnolla blogikirjoitustasi. Jostain syystä en ollut kovin ihastunut tähän kirjaan, ehkä yksinkertaisesti odotin liikaa. Olen tosiaan lukenut sarjan kirjoja sekalaisessa järjestyksessä, muun muassa ihmettelin Ajomiestä lukiessani mihin Linnea on kadonnut.

      Poista
  2. Olet saanut lukijapalkin takaisin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kiitos blogisi ohjeiden.

      Poista
    2. Ohjeet tuli tosiaan ensin Saralta ja myös sitten Saran kautta Kirsiltäkin :)

      Poista