lauantai 30. kesäkuuta 2012

Idän pikajunan arvoitus

Etsin mökin kirjahyllystä luettavaa ja löysin tämän. Pyörittelin kirjaa vähän aikaa kädessäni ja mietin olenko lukenut sen aikaisemmin tai nähnyt siitä tehdyn tv-version. Muutaman sivun luettuani muistinkin, että olen nähnyt kirjan elokuvana ja muistin loppuratkaisunkin. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä oli mukava tarkkailla antaako kirjailija vihjeitä lukijalle ja jos antaa, millaisia ne ovat.

Tämä kirja kannattaa lukea jo pelkän loppuratkaisun takia, sillä se on erikoisimpia mitä olen lukenut. Oli myös mukavaa lukea pitkästä aikaa Agatha Christieta, sillä hänen kirjojaan lukiessaan saa nauttia paitsi kekseliäistä juonista, myös vanhan ajan tunnelmasta ja siitä, että kirjoissa ei ole silmitöntä väkivaltaa. Lisäksi on vaikea kuvitella mikä olisi mielikuvitusta kiehtovampi murhan tapahtumapaikka kuin kuuluisa idän pikajuna.

Juna on juuttunut lumikinokseen jossainpäin Jugoslaviaa ja eräästä makuuhytistä löytyy kuollut mies, jota on lyöty kaksitoista kertaa tikarilla. Sattuman kautta myös mestarietsivä Hercule Poirot ja hänen ystävänsä, yksi junayrityksen johtajista, herra Bouc, ovat junassa. Alkaa tutkimus, jonka aikana rikoksen erikoislaatuisuus mietityttää Poirotiakin useamman kerran.

Tapahtumat sijoittuvat siis enimmäkseen idän pikajunaan. Kirjassa on useita lukuja, jotka käsittelevät junan matkustajien ja henkilökunnan kuulusteluita. Voisi luulla, että tällainen olisi tylsää ja tapahtumaköyhää, mutta tarina rullaa hyvin eteenpäin ja lukijan mielenkiinto pysyy yllä. Minulle ei esimerkiksi tullut lainkaan tunnetta, että kirjassa olisi ollut liikaa toistoa, vaikka joistakin asioista puhuttiin useaan kertaan.

Aikoinaan, kun aloin lukea Agatha Christien kirjoja, luin nimen omaan neiti Marple -tarinoita. Jostain syystä vähän vierastin Poirotia. Nyttemmin pidän kummastakin henkilöstä: kummallakin on oma viehätyksensä. Lähinnä Poirotilla on myös omat ärsyttävät piirteensä, jotka hymyilyttävät ja niin lienee tarkoituskin. Harmi, että ei ole ainoatakaan kirjaa, jossa rikosta ratkoisivat yhdessä neiti Marple ja Hercule Poirot. Olisi ollut mukava tietää miten siinä olisi käynyt.

Idän pikajunan arvoitus on kelpo dekkari, taattua laatua. Harvemmin Agatha Christien kirjoihin pettyy, yleensä lukija saa odottamansa eli kunnon mielikuvitusta kiehtovan arvoituksen.

Itse asiassa olen pettynyt tähän mennessä vain yhteen Christien kirjaan. Se on nimeltään Kurpitsajuhla. Minusta ei ollut sopivaa, että kirjassa murhattiin lapsi ja sitten vielä kerrottiin kuinka kamala kakara hän oli ollut ja annettiin ymmärtää, että kyllä hän ansaitsikin kuolla. (Tai näin siis asian koin.) Olin aivan tyrmistynyt, vaikka en voikaan sanoa, että olisin itsekään pitänyt kyseisestä tytöstä. Sinänsä kirjan juonessa ei ollut vikaa. No, nyt eksyin täysin sivuraiteille... 

Tästä kirjasta on kirjoitettu myös ainakin seuraavissa blogeissa:

Sallan lukupäiväkirja
LukeVille 
Lukuisat kissanpäivät

6 kommenttia:

  1. Luin teoksen joskus nuorempana, ja muistan loppuratkaisun, ja postauksessa on riittävästi vinkkejä: junan juuttuminen lumeen ja iskujen määrä, ongelma dekkareissa on ne kymmenet tapahtumat ja vihjeet, joilla ei ole merkitystä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Täytyyhän niitä merkityksettömiä vihjeitäkin olla. :) Rajansa toki kaikella. Se esimerkiksi ärsyttää, jos kirjassa on ns. "täyterikos" eli tutkitaan sitä päärikosta ja täyterikosta, eivätkä ne edes liity toisiinsa. Tulee mieleen, että miksi piti tuhlata aikaa siihen mitäänsanomattomaan täyterikokseen. Luin jokin aika sitten tällaisen kirjan, mutta en saa päähäni kirjan nimeä.

      Poista
  2. Minäkään en pitänyt Kurpitsajuhlasta, mutta Idän pikajunan arvoitus on paras tähän asti lukemani Christie. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Minusta Kurpitsajuhlan alkuasetelma oli jotenkin kuvottava. Tuntui kauhealta, että lapsi murhataan, oli hän sitten kuinka ilkeä tahansa. Minäkin pidin Idän pikajunan arvoituksesta. Se on kelpo dekkari.

      Poista
  3. Taidan olla jotenkin outo, sillä Kurpitsajuhla on minusta Christien parhaita töitä ja katsoin sen taas myös televisiosta. Kyllä Poirot oli oikeassa: Maailma tuntee lapsimurhaajia.

    Idän pikajuna on kuitenkin yhtä hyvä kuin Kurpitsajuhla ja filmatisointinakin upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksi, Leena. Pitäisi näköjään lukea sähköpostia useammin, kun en ole tätä kommenttia huomannut.

      Kiitos kommentista. Olihan siinä Kurpitsajuhlassa melko erikoinen ja mielenkiintoinen juoni, mutta en vain pitänyt kirjasta, kun murhan kohteena oli lapsi. Katsoin kuitenkin kirjasta tehdyn filmatisoinnin. Siitä ei ole pitkä aika kun se tuli tv:stä.

      Poista