sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Asuuko neiti Töölössä?

Kävin kesäkuun loppupuolella Helsingin kaupunginmuseossa katsomassa näyttelyn "Enemmän funkkista, Reino!". Esillä oli upeita valokuvia vanhoista kotimaisista elokuvista, elokuvakatkelmia, esineistöä sekä paljon tietoa elokuvien kuvauspaikoista.

Museosta ostin Outi Heiskasen ja Minna Santakarin kirjan Asuuko neiti Töölössä? - Elämää elokuvien Helsingissä. Luulin, että kirja liittyy kaupunginmuseon näyttelyyn, mutta se onkin ilmestynyt jo vuonna 2004 Teoksen kustantamana. Kirjoitusprojekti oli lähtenyt liikkeelle vuonna 2000 kirjan tekijöiden Helsingin Lasipalatsiin rakentamasta näyttelystä "Kinokaupunki - Helsinki elokuvatähtenä".

Löysin Helsingin kaupunginmuseon sivuilta tiedon, että toinen kirjan kirjoittajista, Minna Santakari, on myös nykyisen kaupunginmuseon näyttelyn kuraattori. Eipä siis ihme, että osittain kirjassa kerrotaan samoja asioita, kuin kaupunginmuseon näyttelyssä, paitsi kirjan asiasisältö on tietysti paljon näyttelyä laajempi. Onpa kirjassa lukukin, jonka nimi on "Enemmän funkkista, Reino!". 

Kirja rajoittuu 1930-1960-lukujen elokuviin, koska tekijät ovat halunneet luoda kauniin "kuvakirjan" ja käyttää ainoastaan alkuperäisiä, kuvaustilanteessa otettuja valokuvia. Ainoa poikkeus on kirjassa esitelty Aki Kaurismäen Calamari Union vuodelta 1985. 


Täytyy todeta, että hieno "kuvakirja" tämä kirja onkin. Ilmavat sivut ovat nopealukuisia. Kuvitus on kauniin ruskeansävyistä ja sivuille luodaan väriä käyttämällä teksteissä punaista tai vihreää.

Kirjassa esitellään 18 kotimaista elokuvaa. Lisäksi kerrotaan tarkemmin muutamista elokuvissa esiintyvistä kohteista, kuten esimerkiksi Stockmannin tavaratalosta, Helsingin rautatieasemasta, Töölöstä ja  Ullanlinnan kylpylästä. Kaikista kirjassa mainituista rakennuksista on kerrottu hyvin tarkasti suunnittelijat ja rakennusvuodet.


Kirja kertoo paitsi elokuvista ja Helsingistä, myös ajan ilmiöistä, arkkitehtuurin ja sisustuksen suuntauksista ja elämänmenosta kaupungissa. Lisäksi kerrotaan henkilöistä elokuvien takana.

Oman nostalgisen osansa kirjaan tuo luku Helsingin elokuvateattereista. Vuonna 1916 Helsingin kantakaupungissa oli 34 elokuvateatteria, sodan alla, vuonna 1939, määrä oli 48. Vuonna 1960 elokuvateattereita oli 49 ja vuonna 1980 vielä 34. Kun kirja ilmestyi vuonna 2004, elokuvateattereita oli enää 10, ja niistäkin osa on jo lopettanut.

Tässä kirjassa ei ole oikeastaan muuta huonoa kuin koko. Kirjaa varten pitää ottaa kassi, jos sitä aikoo lukea matkalukemisena, kuten minä tein. Suosittelen tätä kirjaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kotimaisista elokuvista ja historiasta. Kerta kaikkiaan mielenkiintoinen kirja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti