tiistai 25. syyskuuta 2012

Märät hevoset

Leena-Maija Rossin Märät hevoset on ensimmäinen runokirjani. Mummo osti sen minulle torilta, kun olin lapsi. Kirja on ilmestynyt vuonna 1973.

Lahja oli minulle sopiva, sillä olin hevoshullu tyttö. Märät hevoset on kymmenvuotiaan tytön runokokoelma hevosaiheisia runoja. Olen lukenut niitä aina vain uudestaan ja kirjan selkäkin on jo irronnut.

Kirja on Ulla Vaajakallion kuvittama ja kauniin ilmavasti taitettu. Jokaisen runon kohdalla on viereisellä sivulla runon aiheeseen sopiva kuva. Pieni kirja on ulkoasultaan lukemaan houkutteleva ja kaunis.

Olen monesti miettinyt kuinka kymmenvuotias on osannut kirjoittaa niin kauniisti ja viisaasti. Lapsena minuun teki suuren vaikutuksen se kuinka runoissa seikkailtiin paitsi kotoisessa tallissa, myös ajassa ja paikassa. Osa runoista on hyvin surullisia: ritarin hevonen kuolee turnajaiskentälle, leikkihevosen päälle astutaan tai tamma ruokkii naista autiolla saarella maidollaan, kunnes menehtyy.

Osassa runoista taas on riemukas tunnelma: on kevät ja hevoset kirmaavat iloissaan heräävässä luonnossa, eivätkä vain hevoset, vaan ihmiset ovat yhtä haltioissaan. Monessa runossa korostuu ystävyys hevosen ja ihmisen välillä, mutta hevoset ovat uljaita ja riippumattomia ystävyydestä huolimatta.

Tähän loppuun laitan malliksi pari runoa:

Puut huojuvat tuulessa.
Ne ovat oikeastaan pensaita,
mutta mitä sillä on väliä.
Maailmassahan ei ole muita kuin minä ja Uprakka.


Harmaana päivänä ratsastaa
mustalla oriilla
herra upseeri.
Harmaana päivänä ratsastaa
nukkavierulla muulilla
herra kulkuri.
Päivää, he sanovat.
Onpa kaunis ilma. 

Tästä kirjasta on kirjoitettu ainakin tässä nimettömässä blogissa. 

6 kommenttia:

  1. Oi, tämähän on oikea aarre! Toivottavasti kirjastosta löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Tämä on kyllä ihana. Ainakin pääkaupunkiseudulla näyttää olevan kirjastossa.

      Poista
  2. Rakastan tätä kirjaa. Olen itse varttunut ponitallilla ja sain tämän kirjan lahjaksi parhaalta ystävältäni kauan, kauan sitten.

    En olisi ikinä uskonut, että törmään tähän herkkään, hevosten tuoksuiseen ihanuuten blogistaniassa. Hyvä sinä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Leena. Minäkin rakastan tätä kirjaa. Piti taas kerran lukea runot läpi, jotenkin ne vaan aina tuntuvat yhtä koskettavilta. Minä taas en olisi uskonut, että törmään täällä johonkuhun, joka on tietää tämän kirjan ja on lukenut sen.

      Poista
  3. Aivan ihanan näköinen kirja! Toivotaan että meidän kirjastossa olisi Cx

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Ainakin pääkaupunkiseudulla löytyy kirjastosta.

      Poista