keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Twitteriä ja bookcrossingia


Lukemisen ilo on nyt myös Twitterissä.

Miksi?
  • Koska se on hauskaa.
  • Koska Twitter on helppo tapa kertoa pieniä asioita, kuten mitä parhaillaan lukee, halutessaan välikommentteja kesken olevista kirjoista sekä mitä mielenkiintoista muiden blogeissa tai kotisivuilla tapahtuu. Kaikkea, sellaista pientä, jota varten ei välttämättä halua tehdä erikseen bloggausta, koska tekstiä olisi vain muutama rivi.
  • Koska "twiitit" saa myös kätevästi näkyviin blogin sivupalkkiin. 
Bookcrossing-miitistä

Eilen oli pääkaupunkiseudun vakiobookcrossing-tapaaminen Helsingin Sokoksen kahvilassa. Paikalla oli tällä kertaa melko paljon porukkaa. Laskin jossain vaiheessa, että läsnä oli 15 "bookcrossaria". Yli neljä pöytää oli kansoitettu. Onneksi kahvilassa on yhdellä seinällä pitkä sohva, jonka edessä on pieniä pöytiä, joten koko porukka mahtuu yleensä samalle seinustalle.

Pöydät notkuivat tälläkin kertaa kirjapinoja. Nyt oli erityisen paljon englanninkielisiä kirjoja tarjolla. Itse en vienyt miittiin yhtäkään kirjaa, mutta matkaan niitä tarttui kolme: Outi Pakkasen Muistivirhe, Melanie Rae Thonin Pelon lapset ja Stefan Einhornin Aidosti kiltti.

Luettavien kirjojen pinoni vain kasvaa, mutta mikäs sen mukavampaa. Odotan näidenkin kirjojen lukemista mielenkiinnolla. En ole vielä lukenut yhtään Outi Pakkasen kirjaa, joten on mukavaa tutustua hänenkin kirjoihinsa. Aihe, kahden sisaruksen näkemysero menneisyydestä, tuntuu ainakin kiinnostavalta.

Aidosti kiltti taas kertoo kiltteydestä, joka on minusta aiheena hyvin mielenkiintoinen. Miten olla kiltti ilman, että kiltteys on vääränlaista ja kiltti ihminen antaa muiden kävellä ylitseen? Nykyään kiltteys on kirosana, mutta pikemminkin oikeaa kiltteyttä pitäisi pitää siunauksena. Se, että tekee aina muille mieliksi ja antaa muiden oikeiden tai kuviteltujen mielipiteiden hallita, ei tietenkään ole oikein, mutta se onkin väärää kiltteyttä. Terveellä tavalla kiltti ei anna muiden alistaa itseään ja uskaltaa sanoa mielipiteensä.  Aiheesta on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan myös Anna-Liisa Valtavaara. Kirjan nimi on Kiltteydestä kipeät.

2 kommenttia:

  1. Minäkin olen alkanut harkitsemaan blogilleni joko twitteriä tai sitten facebook-sivua. Alkuun ajattelin, että se olisi turhake, mutta sitten taas ei oikein ole paikkaa, jonne pistää juurikin niitä lyhyitä ajatelmia vaikka kesken kirjan. Tai sellaisia juttuja, joiden takia ei viitsi tehdä blogipostausta. Mutta katsotaan saanko aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Minäkin mietin pitkään, että tarvitsenko mitään lisää, mutta päädyin Twitteriin, koska se on mielestäni kätevä ja huomasin, että aika moni kirjablogi on jo siellä, joten muiden twiittejä on kiva seurata. Facebook-sivua en aio perustaa, koska sellaista on mielestäni aika kömpelö ylläpitää.

      Poista