maanantai 1. lokakuuta 2012

Amerikkalainen elegia

Siri Hustvedt on minulle uusi kirjailijatuttavuus. Löysin hänen kirjansa Amerikkalainen elegia bookcrossing-tapaamisesta. Hän on itse norjalaissiirtolaisten jälkeläinen, joten ei ole ihme, että myös kirjan päähenkilöt ovat norjalaisten siirtolaisten jälkeläisiä. 

Kirjan alussa sisarukset Erik ja Inga alkavat käydä läpi isänsä papereita isän kuoleman jälkeen. He löytävät salaperäisen Lisan lähettämän kirjeen. Ajattelin, että onpa kliseen omaista: joku on kuollut ja omaiset löytävät salaisuuden, josta heillä ei ole ollut aavistustakaan. Onneksi tämä kirja ei ollut lainkaan näin yksiulotteinen. Vaikka isän kuolema ja elämä on yksi tarinan pääteemoista, edellä mainittuun yllätyksettömyyteen kirjailija ei sorru.

Kirjan tarina liikkuu sekä nykyajassa, että menneisyydessä. Kotiinpaluun jälkeen Erik yrittää löytää avaimen isänsä luo. Hän lukee isänsä päiväkirjamerkintöjä. Hänellä oli hyvät välit isänsä kanssa, mutta samalla isä oli etäinen. Miksi hän lähti iltaisin kävelemään ja saattoi olla koko yön poissa? Mistä äiti hänet aamulla löysi? Mikä isää ajoi tuntikausiksi kulkemaan?

Päiväkirjoja lukeva eronnut Erik kamppailee yksinäisyyden kanssa. Hän ihastuu päätä pahkaa vuokralaiseensa Mirandaan, joka käyttäytyy pidättyvästi ja maalaa kuvia uniensa vääristyneistä maisemista. Mirandan tytär Eglantine sen sijaan alkaa käydä Erikin eli tohtori Davidsenin luona juttelemassa. Lisäksi Erikillä on työnsä ja potilaat, jotka tulevat hänen vastaanotolleen kertomaan kuka pitkästyttäviä ja itseään toistavia, kuka aggressiivisia tarinoita. Joskus Erik huomaa jopa pelkäävänsä heitä tai pikemminkin tunteita, joita jokin tarina saattaa herättää.

Inga on kuuluisan kirjailijan leski. Hän ei ole vuosienkaan jälkeen täysin toipunut miehensä kuolemasta, ei myöskään hänen tyttärensä Sonia, joka näkee painajaisia, joista ei suostu puhumaan. Tuntuu, että kummankin elämä on pysähtynyt, jumiutunut jollakin tavoin menneisyyteen.

Kaiken kaikkiaan tarina liikkuu hyvin monella tasolla. Toisaalta se kertoo sisarusten, varsinkin Erikin, arjesta, mutta toisaalta isän, isovanhempien ja suvun tarinat ovat kaiken aikaa läsnä. Mirandan myötä mukaan tulevat hänen jamaikalaisen sukunsa ja amerikkalaisen menneisyytensä kertomukset.

Alussa pidin kirjaa jopa tylsänä, mutta lopulta en voinut vastustaa sen maailmaa. Tunnelma oli usein unenomainen, jopa kaoottinen, mutta silti todentuntuinen. Kerronta oli voimakasta ja kuvailevaa. Erityisesti ihailin sitä miten uskottavasti Erikin työstä ja potilaista kerrottiin.

Olisin vielä  halunut kirjoittaa eräästä seikasta, joka kävi ilmi vasta kirjan loppusanoista. Sillä saattaisi kuitenkin olla vaikutusta lukukokemukseen, jos ei ole aikaisemmin lukenut tätä kirjaa, joten jätän asian tässä mainitsematta.


Tästä kirjasta on kirjoitettu myös ainakin seuraavissa blogeissa:

Lukemisen kartasto
Kuuttaren lukupäiväkirja
Aamuvirkku yksisarvinen
Ankin kirjablogi
Illuusioita
Kirjava kammari
Uusi Kuu
Luettua, koettua

5 kommenttia:

  1. Tämä on ainoa Siri Hustvedtin kirja, josta en ole pitänyt. Pidin niin vähän, että en edes tuonut kirjaa blogiini.

    Mikä elämys sinua odottaakaan, kun luet kirjan Kaikki mitä rakastin...

    VastaaPoista
  2. Lähes samaa mieltä kuin Leena, eli olen ollut aikoinani pettynyt tähän. KMR on SE Hustvedt minulle, ja jotenkin uskon, että Sinäkin siitä pitäisit.

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommenteista Leena ja Kirsi. Pidin tästä kirjasta paljon, joten maltan tuskin odottaa, että pääsen lukemaan muita Hustvedtin kirjoja. Uskon, että pidän niistäkin.

    VastaaPoista
  4. Minulla tämä kirja on Hustvedtilta se kirja, josta olen pitänyt eniten. Sukelsin tyystin kirjan tunnelmiin ja ajatuksiin. Jopa siinä määrin, että Helsingin keskustassakin kaikki näyttäytyi uudessa valossa. Ihana kirja, joka sattui minulla oikeaan kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Anteeksi, että minulta kesti näin kauan huomata se. Mukava kuulla, että joku muukin piti tästä kirjasta.

      Poista