torstai 4. lokakuuta 2012

Muistivirhe

Outi Pakkasen kirja Muistivirhe tuli minulle bookcrossing-kirjana. Kuulin, että se kertoo kaksosista, jotka muistavat lapsuuden tapahtumat täysin erilailla. Minusta aihe kuulosti hyvin mielenkiintoiselta ja mielikuvitusta kiehtovalta.   

Täytyy sanoa, että kirjan alku ei vielä kauheasti innostanut, vaikka herättikin paljon kysymyksiä. Mietin kuka oikein on Meri Aalto, miksi hän saa paniikkikohtauksia, miksi hänen elämänsä on selvästi pois raiteiltaan, miksi hän vihaa kaksoissiskoaan Tuulia ja miksi hänen tyttärensä soittaa hänelle tarkistussoittoja.  

Luultavasti juuri noiden kysymysten takia jatkoin lukemista ja huomasin vähitellen, että kirja onkin kiinnostava. Meri ja Tuuli olivat ennen iloisia ja nauroivat paljon. He olivat sanan mukaisesti kuin kaksi marjaa. Saksassa asuva Tuuli kävi usein Suomessa.  

Nyt, vuosien päästä, Tuuli on yhä rempseä, itsevarma ja iloinen. Hän on huoliteltu hienostorouva, joka ei juuri enää käy entisessä kotimaassaan. Meri taas on näkymätön ja arka. Hän on jäänyt työskentelemään kotiin, mutta töitä hän ei juurikaan enää tee.  

En voinut kuin ihmetellä mitä oli tapahtunut. Tiedonmurusia putoili vähitellen ja ehkä juuri siksi kirja oli niin koukuttava: halusin tietää lisää. Sekään ei haitannut, että arvasin mistä saattaisi olla kyse, vähän ennen kuin asiat paljastuivat. Tosin, en arvannut täysin oikein.  

Välillä tapahtumista kerrottiin Merin näkökulmasta, välillä taas keskiössä oli Tuuli, Merin tytär Ringa, kaksosten äiti Ella, Ringan isä Visa ja jopa Ringan tuttava Anna sekä ohimennen perhejuhliin ruuan valmistanut ravintoloitsija Sanna. Nykyhetkessä liikkuvan tarinan lomassa Meri muisteli minäkertojana lapsuuttaan ja ennen kaikkea suhdettaan siskoonsa Tuuliin.  

Minusta kirjaan toi eloa se, että asioita katsottiin eri henkilöiden näkökulmasta. Pahimmillaan tällainen rakenne luo tarinaan katkonaisuutta, mutta tässä kirjassa kerronta oli sujuvaa. Ainoastaan se vähän harmitti, että en oikein mieltänyt minäkertoja-Meriä samaksi henkilöksi kuin ulkoapäin kuvattu Meri. Muuten henkilöt olivat minusta onnistuneita ja elävästi kuvattuja. Myös talvinen Helsinki oli suuressa osassa tapahtumien taustalla.  

Viihdyin tämän kirjan parissa, mutta tarinan loppu jätti ahdistavan olon. Mietin miten henkilöt jatkavat eteenpäin. Millaista heidän elämästään oikein tulee. Pystytäänkö vanhat asiat antamaan anteeksi ja unohtamaan vai muuttuvatko ihmisten välit entistä kylmemmiksi. Kirjassa oli melko paljon surullisia elementtejä: kaikki yrittivät selviytyä ja elää, mutta elämään tunkeutuivat lähtemättömästi viha, pelko, häpeä ja kostonhimo. Tämä oli oikeastaan hyvin surullinen tarina. 

Tästä kirjasta on kirjoitettu myös ainakin seuraavissa blogeissa:

Humisevalla harjulla
Rakkaudesta kirjoihin
Dekkari-dekkari 
Sonjan lukuhetket
hekku ja keetu askareskumaras 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti