keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Vauvaa vailla

Terhi Koulumiehen vuonna 2007 ilmestynyt esikoiskirja Vauvaa vailla tuli minulle bookcrossing-kirjana.

Kirja kertoo kolmikymppisestä Elinasta, joka on sinkku ja tyytyväinen elämäänsä, kunnes hänen pikkusiskonsa saa vauvan. Yhtäkkiä Elinakin huomaa haluavansa lapsen, hänellä vain ei ole miestä. Lopulta Elina aloittaa hedelmöityshoidot yksin.

Kirjan aihe kuulosti mielenkiintoiselta, mutta täytyy todeta, että aluksi kirja oli minulle pettymys. Elina tuntui välillä ärsyttävän lapselliselta ja pinnalliselta. Välillä hän oli suorastaan vastuuton, mutta sen voi laittaa epätoivon piikkiin. Ihmettelen, että sukupuolitautien mahdollisuus ohitettiin niin kevyesti.

Sekin tökki, että tarinaa kerrottiin preesensissä, minullehan on opetettu, että on naivia kirjoittaa pitkiä pätkiä preesensissä, koko kirjasta puhumattakaan.

Myös se tuntui rasittavalta, että kirja oli päiväkirjamuodossa. Olen aina ajatellut, että kirjassa voi käyttää pelkästään päiväkirjaotteita, mutta että koko kirjan kirjoittaminen päiväkirjamuotoon luo katkonaisuutta.

Ajattelin, että voi ei, haluaisin pitää tästä kirjasta, koska tämä on esikoiskirja ja kirjailija on itse hankkinut lapsen yksin hedelmöityshoitojen avulla, hän siis tietää mistä kirjoittaa.

Täytyy myöntää, että jouduin luopumaan ennakkoluuloistani. Totuin preesensiin ja päiväkirjamuotoon ja huomasin, että ei päiväkirjamuoto niin katkonaista olekaan. Lisäksi välillä sitä katkonaisuutta käytettiin taitavasti hyväksi, esimerkiksi kohdassa, jossa Elina yrittää lukea kirjaa, mutta ajatukset palaavat jatkuvasti vauva-asioihin, sitten hän yrittää taas lukea kirjaa, mutta ajatukset karkaavat, hän yrittää taas lukea ja niin edelleen.

Jossain vaiheessa huomasin ahmivani kirjaa. Tarina vain parani  loppua kohti. Kuvaukset lääkärikäynneistä ja odotushuoneista olivat niin eläviä, että mietin onko odotushuoneessa ollut juuri tuollaista kun kirjailija on istunut siellä.

Elinan kokemuksia  tuotiin myös hyvin esiin keskustelujen kautta. Niissä hän selosti ystävilleen ja siskolleen hoitokokemuksiaan. Tällä tavoin lukija sai myös tietoa lapsettomuudesta ja hedelmöityshoidoista.

Kaiken kaikkiaan kirja oli melko realistisen oloinen ja kiinnostava lukukokemus.

Mielenkiintoinen Terhi Koulumiehen haastattelu

Tästä kirjasta on kirjoitettu myös ainakin seuraavissa blogeissa:

Pihin naisen elämää
Humisevalla harjulla
Minnan lukemaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti