sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Aika mennyt palaa

Huh! On aika alkaa purkaa luettujen kirjojen sumaa. En ole joko ehtinyt tai saanut aikaiseksi kirjoittaa tänne, joten muutama kirja on jo kasaantunut odottamaan bloggausta.

Heräsin todella myöhään siihen, että Karoliina Timonen on kirjoittanut kirjan. Luin hänen Kirjava kammari -blogistaan aivan muusta aiheesta kertovaa tekstiä, jossa oli ohimennen maininta hänen kirjastaan Aika mennyt palaa. Ihmettelin miten olin onnistunut olemaan monta viikkoa tietopimennossa törmäämättä muissa blogeissa Karoliinan kirjaan. Täytyi heti tehdä kirjastoon varaus, sillä harvemmin sitä saa lukea kirjabloggarin kirjoittaman teoksen.

Aika mennyt palaa kertoo suomalaisesta Klarissasta, joka muuttaa miehensä Mikaelin ja lastensa Juuditin ja Topiaksen kanssa vuodeksi Yhdysvaltoihin. Lentokoneessa, matkalla uuteen kotiinsa, Klarissa näkee vuosien jälkeen lapsuudestaan tutun painajaisen, jossa nainen etsii pientä tytärtään.

Nainen alkaa esiintyä Klarissan unissa yhä useammin, mikä ihmetyttää ja hämmentää Klarissaa. Uuteen ympäristöön sopeutuminen ei ole helppoa. Mikaelilla on paljon opittavaa ja kovia paineita uudessa työssään. Klarissa taas huomaa, että kaipaa elämäänsä muutakin kuin kotiäiteyttä. Illalla väsyneen pariskunnan kohdatessa syntyy usein riitaa. Mikael ei voi ymmärtää mitä valittamista Klarissalla on, kun tämä saa olla kotona kaiket päivät. Onneksi Klarissa sentään tutustuu uuteen naapuriinsa, herttaiseen, vanhaan Racheliin.

Luin kirjan esittelyn Tammen sivuilta ja ajattelin, että nainen, joka näkee unia on aivan loppuunkaluttu aihe. Tuli mieleen vuosia sitten lukemani Barbara Erskinen Häkkilintu tai Näkijä-tv-sarja. En varmasti olisi Tammen esittelyn perusteella tarttunut kirjaan, ellei kyseessä olisi ollut kirjabloggarin kirjoittama teos.

Sain kuitenkin unohtaa kaikki ennakkoluuloni. Heti muutaman sivun jälkeen tempauduin mukaan tapahtumiin ja olisin tuskin malttanut laskea kirjaa käsistäni, ellei olisi ollut pakko mennä välillä töihin. Halusin vain lukea eteenpäin ja saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.

Minusta kirjan parasta antia olivat aivan arkiset perhe-elämän kuvaukset. Lapsia oli kuvattu elävästi ja hienosti ja vanhempien väliset ristiriidat ja ilonhetket olivat uskottavia, kuin kenen tahansa lukijan elämästä.

Minusta oli hyvä ratkaisu, että unien maailma tuntui yhtä todelliselta kuin Klarissan omakin elämä. Juonen kannalta olisi ollut jopa omituista, jos unet olisivat olleet kovin unenomaisia ja epärealistisia. Tosin, kirjan alkupuolella unimaailma minusta vähän tökki, esimerkiksi Serge tuntui vähän liiankin romanttiselta ja mielikuvitukselliselta henkilöltä, mutta tähänkin saattaa olla hyvä selitys, jota en voi paljastaa kertomatta liikaa juonesta.

Koska en halua paljastaa tarinasta liian paljon, kirjoitan melko ympäripyöreästi, mutta ehkä tämä teksti aukeaa kirjan lukeneille.  Kertomuksen perusidea ei mielestäni sinänsä ollut kovin uusi tai erilainen ja muutamat juonenkäänteet arvasin etukäteen. Tämä saattaa johtua siitäkin, että olen lukenut vuosia sitten useita tästä samasta aiheesta kertovia kirjoja.

Minusta edellä sanottu ei kuitenkaan vähentänyt kirjan viehättävyyttä. Ihastuin ympäristöön ja perheen taloon. Kaiken kaikkiaan kerronta oli sujuvaa ja koukuttavaa. Se, että välillä liikuttiin todellisessa, välillä unien maailmassa, oli minusta tarinankerronnan kannalta toimiva ratkaisu. Kerronta ei myöskään ollut mitenkään poukkoilevaa.

Loppuratkaisu jäi mietityttämään. En muista aiemmin törmänneeni vastaavaan. Vaikka kyseessä oli loppujen lopuksi hyvin surullinen, jopa traaginen, teko, se ei kuitenkaan tuntunut siltä. Ehkä siksi, että tarinassa tuotiin niin suuresti esiin toivon, rakkauden ja anteeksiannon merkitys. 

Tämä oli kyllä kirja, joka jäi mieleen. Luulisin, että tulen muistamaan Klarissan tarinan vielä pitkään ja ehkä joskus palaan tähän ja luen kirjan uudestaan.

Kirjava kammari -blogiin on koottu eri blogeissa tästä kirjasta kirjoitettuja arvioita.

4 kommenttia:

  1. Kirjan loppuratkaisu jäi mietityttämään minuakin.. Oikeastaan vasta jälkeenpäin olen alkanut sitä kunnolla pohtia. Onneksi varmasti kaikki ymmärtävät, että kyseessä oli romaani, joka sisälsi mystisiä aineksia ja siten loppuratkaisukin oli helpommin "hyväksyttävissä". Jos kirja olisi ollut täysin realistinen, olisi loppuratkaisun romantisointi voinut olla jopa vaarallista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Olen samaa mieltä. Minusta loppuratkaisu sopi tähän tarinaan, eikä lopulta edes tuntunut kauhean pahalta, koska lukija tiesi jo enemmän kuin kirjan henkilöt tuossa nimenomaisessa tilanteessa.

      Tietysti asiat eivät näyttäytyneet kaikille kirjan henkilöille samassa valossa ja voi vain ihmetellä miten yksi henkilöistä (en nyt tässä viitsi paljastaa kuka) pääsi yli tapahtumista ja pystyi jatkamaan elämäänsä.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos Karoliina. Viihdyin todella hyvin kirjasi parissa ja toivon, ettei se jää viimeiseksi kirjaksesi.

      Poista