maanantai 31. joulukuuta 2012

Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia


Olen aivan haltioissani tästä Eerika Häkkisen ja Johanna Viitasen kirjoittamasta kirjasta. Olisipa minulla ollut tämä pahimpina ratsastuspelkoaikoinani.

Tällä kirjalla on paljon annettavaa kaikille ratsastajille. Tämä on luultavasti ensimmäinen ja ainoa ratsastajan mielikuvaharjoittelusta ja pelkojen voittamisesta suomeksi kirjoitettu kirja. Mielikuvaharjoittelu on valitettavasti yhdistetty lähinnä kilpaurheiluun, mutta siitä on valtavasti hyötyä kaikille. Useita kirjan harjoituksia voi myös käyttää millä elämän alueella tahansa.

Ratsastuskoulusta muistan, kun laukkasimme ympyrällä ja pidimme toisella kädellä kiinni kuvitteellisesta kahvasta, ihme kyllä, se oikeasti paransi tasapainoa. Mitä vain voi tapahtua, kun siihen uskoo.

Eerika Häkkinen on master-ratsastuksenopettaja ja lukion tiedeaineiden opettaja ja Johanna Viitanen on hevosiin ja luonnontieteisiin erikoistunut tietokirjailija, joten kokemusta ja käytännön tietoa tekijöillä riittää. Lisäksi heillä on ymmärrystä erityyppisiä oppijoita kohtaan ja tuntuu, että monien tilanteiden taustalla on oikeasti tunnilla tapahtuneita asioita.

Kirja alkaa toivotuksella "Tervetuloa pimeälle puolelle". Pelko onkin asia, jota ei helposti halua ajatella. Ratsastajan pelko on vielä siitä ongelmallista, että se tarttuu hevoseen, minkä tietäminen lisää pelkoa entisestään, ainakin minulla kävi näin.

Tämä on siitä erilainen hevoskirja, että siinä käydään läpi ihmisen luonnetyyppejä ja psykologiaa. Tietysti myös hevosen mielestä ja käytöksestä on oma lukunsa. Kuten ihmisiä, myös hevosia, luokitellaan tässä kirjassa erilaisin tavoin eri luonnetyyppeihin ja lisäksi kerrotaan millainen hevonen sopii millaiselle ratsastajalle. Itse tunnistin tyypittelystä tuttuja hevosia, vaikka hieman epäillen tällaiseen luonnetyypittelyyn suhtaudunkin, varsinkin ihmisten osalta. Tuntuu, ettei kaikki ole ihan niin mustavalkoista.

Paitsi mielikuvaharjoituksia, kirjassa on myös tehtäviä, joita voi tehdä ratsain tai taluttaen. Lisäksi käydään läpi erilaisia tapoja oppia ja ratsastajien erityyppistä lahjakkuutta ja suositellaan harjoituksia tämänkin perusteella. Esimerkiksi kielellisesti lahjakkaalle sopii ongelmansa kirjoittaminen sadun muotoon ja se, että keksii sadulle onnellisen lopun eli ongelmaan ratkaisun.

Pelolle ja sen voittamiselle on omistettu kokonainen luku harjoituksineen. Erinomainen on muun muassa kirjan nimikkoharjoitus Pieni kauhukauppa, jossa lasin takana olevaa pelkoa tarkkaillaan ja sen kanssa keskustellaan. Tulee ihan mieleen Harry Potter -kirjojen mörkö.

Myös kehonhallintaa jumppaharjoituksineen ja mielenhallintaa käydään läpi kahden luvun verran. Kirjailijakaksikko on kirjoittanut istuntaharjoituksia käsittelevän kirjan Pennejä taivaasta ja muita istuntaharjoituksia, joten jumppaosiokin on hallinnassa.

Ensimmäistä kertaa in hevoskirjassa ohjeen miten pudota oikein. Harjoitus aloitetaan paikalla seisovan hevosen selästä ja myöhemmin sitä tehdään eri askellajeissa. Tuntuu hurjalta, mutta varmasti ratsastaja on paremmin turvassa vammoilta, jos tuon osaa. Periaatteessa tullaan jalat edellä maahan, mutta väkisin ei pysytellä seisomassa, vaan pyllähdetään nurin.

Olen kerran nähnyt kuinka laskuvarjohyppääjä putosi hevosen selästä, taisi olla ravista, ja hän totta tosiaan tuli jalat edellä maahan, pysyi vielä pystyssäkin. Putoamista ei kuitenkaan opeteta ratsastuskouluissa, ehkä siksi, koska siihen liittyy niin paljon pelkoa ja kynnys on korkea. Ratsastajatkaan tuskin haluavat tulla tunnille muksahtelemaan maahan. Itselläni olisi kyllä korkea kynnys alkaa harjoitella putoamista, mutta pysähdyksistä ehkä vielä uskaltaisin. Erittäin hyödyllinen putoamisohje kaiken kaikkiaan.

Olipa pitkä harhapolku. Nyt palaan taas kirjan pariin. Minusta kansi appelsiineineen on erittäin kuvaava, sillä mielessään voi saada vaikka appelsiinin leijumaan. Muutenkin kirjan kuvitus on erinomaista ja selkeää, osittain myös hauskaa.

Täytyy todeta, että kirja on erittäin hyvin kirjoitettu. Harjoituksilla ja kirjan kappaleilla on hauskoja ja mielenkiinnon herättäviä nimiä, kuten "Saku sammakko", "Nobelistit ja yhteisöpissa" tai "Lumihiutale ei ratsasta". Kirja on viihdyttävä, hyvin kiinnostava ja ajatuksia herättävä, luin sen kannesta kanteen kuin parhaimmankin lukuromaanin, enkä ollut hetkeäkään pitkästynyt.
 
Kustantaja: Vudeka, toinen painos, 2011
Kannen kuvat: Johanna Viitanen
Kannen ulkoasu: Inari Savola 
 
Tästä kirjasta löytyi mainintoja hevosblogeista, mutta ei varsinaista pitkää arvostelua.

Lopuksi hyvää uutta vuotta kaikille.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaapa mielenkiintoiselta! Täytyy laittaa lukulistalle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Suosittelen. Tämä on kirja, joka kannattaa lukea.

      Poista