perjantai 28. joulukuuta 2012

Seitsemän sietämättömän pitkää päivää


Jonathan Tropper on minulle ennestään tuntematon kirjailija. Otin bookcrossing-tapaamisesta mukaani hänen kirjansa Seitsemän sietämättömän pitkää päivää, koska kirja vaikutti mielenkiintoiselta.

Päähenkilöllä, Judd Foxmanilla, oli vielä vähän aikaa sitten kaikki hyvin. Hänellä oli vaimo, talo ja työpaikka, kunnes hän yllätti pomonsa ja vaimonsa sängystä. Nyt Judd asuu vuokra-asunnossa, joka on kellarimurjussa, on työtön ja eronnut. Kaiken lisäksi hänen vakavasti sairas isänsä kuolee.

Judd ei voi uskoa, kun hän kuulee isänsä toiveesta, että perhe viettäisi hautajaisten jälkeen suruviikkoa. Judd ei ole innostunut ajatuksesta, hän kun ei oikein tule toimeen perheensä, eikä varsinkaan isoveljensä Paulin kanssa. Innostuneita eivät ole muutkaan perheenjäsenet, Juddin äitiä lukuun ottamatta.

Koko viikon ajan Foxmanit istuvat matalilla jakkaroilla ja ottavat vastaan sukulaisten, ystävien, tuttavien ja naapureiden surunvalitteluja. Juddista tuntuu, että turistibussi jättää heidän ovelleen ihmisiä puolen tunnin välein. Pöydät notkuvat vieraiden tuomia ruokia.

Viikon aikana ei voida välttyä menneiden muistelulta, vanhojen tuttujen kohtaamiselta, välien selvittelyiltä, eikä totuuksien paljastumiselta.

Liian avonaisissa vaatteissa kulkeva äiti ei ole hienotunteisuudesta kuullutkaan. Perheen musta lammas Phillip ärsyttää muita, aloittaen jo hautajaisissa rabbista. Ainoana kotiseudulle isän yritystä jatkamaan jäänyt Paul on sulkeutunut ja kärsii vaimonsa kanssa lapsettomuudesta. Juddin isosisko, Wendy, taas on yhtä suorapuheinen kuin muutkin. Hänen miehensä puhuu taukoamatta työpuheluita, jopa hautajaisissa, ja pariskunnan pojat mellastavat.

Kirjassa on paljon iloa ja surua, kommelluksia, yllätyksiä ja hauskoja tapahtumia. Huumori on usein suorasukaista, jopa purevaa. Useimmista kirjan henkilöistä ei vain voi olla pitämättä, vaikka he eivät aina kovin miellyttäviä muita ihmisiä kohtaan olekaan.

Laskin koko ajan lukiessani päiviä ja toivoin, ettei se seitsemän kovin nopeasti tulisi täyteen. Viihdyin tämän kirjan parissa, vaikka tällaisia perhetarinoita on varmaan kaksikymmentä tusinassa.

Tämä kirja oli surullisistakin tapahtumista huolimatta oikea hyvän mielen kirja, koska tuntui, että erimielisyyksienkin keskellä perhe kannatteli jäseniään.

Alkuperäinen nimi: This Is Where I Leave You
Kustantaja: Karisto, 2011.
Suomentaja: J. Pekka Mäkelä

Tästä kirjasta on kirjoitettu ainakin seuraavissa blogeissa:

Lukemisen kartasto 
Kirjavinkit 
Oota, mä luen tän eka loppuun 
Minnan lukemaa
Kirjojen keskellä
Eniten minua kiinnostaa tie
Annelin lukuvinkit
Kissa kirjahyllyssä
Vauhkon kirjat ja kirjaimet
365 kulttuuritekoa 
Päiviä kirjallisesti 
Päkän juttu 
Yrttimaan aikakirja II (kirjan suomentajan blogi) 

4 kommenttia:

  1. Kiva kansi tosiaan, ja lukemaan houkuttava nimi! Tämän voisi vaikka lukaistakin joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista.Suosittelen, oli ihan hauska kirja.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos kommentista. Siltä näyttää. Hämmästyin, sillä luulin, ettei tästä kirjasta olisi kirjoittanut juuri kukaan.

      Poista