tiistai 12. helmikuuta 2013

Top Ten Tuesday: Pakkolukemista

Olen lukenut Top Ten Tuesday -listoja muun muassa blogeista Kirsin kirjanurkka, Rakkaudesta kirjoihin ja Hys, äiti lukee nyt. Listat ovat olleet mielestäni kiinnostavia sekä ajatuksia ja muistoja herättäviä, joten ajattelin tehdä oman listan, varsinkin kun sopiva aihe pulpahti mieleen.

Aiheena on tällä kertaa ns. pakkolukeminen. Pakkolukemiseksi kutsutaan sitä kun koulussa annetaan tehtäväksi lukea kirja.

Minusta termi "pakkolukeminen" on melko negatiivinen ja olen lukenut paljon ihmisten negatiivisia kommenteja aiheesta. Itse en juurikaan kokenut pakkolukemista negatiivisena, sillä sen kautta tutustui moneen mielenkiintoiseen kirjaan, jota ei olisi ehkä muuten lukenut. Tietysti minun on helppo sanoa, luinhan muutenkin kirjoja ja olen aina pitänyt lukemisesta. On ymmärrettävää, että jos on vaikka lukihäiriö tai ei ole tottunut lukemaan, voi pakkolukemisen kokea hyvinkin negatiivisena.

Nyt itse asiaan. Tarkoituksenani on listata kymmenen mieleenjäännyttä "pakkolukemiskirjaa". 

1. Willie itkupilli 

Willie itkupilli on Michelle Magorianin vuonna 1981 julkaistu kirja. Se kertoo kaltoinkohdellusta Willie-pojasta, joka lähetetään maaseudulle Lontoon pommituksia pakoon. Kun lapsia jaetaan uusiin väliaikaisiin koteihinsa, kaikkien yllätykseksi äkäisenä pidetty vanhempi mies, Tom, ottaa Willien luokseen.

Kirjasta on jäänyt monia kohtia mieleen ja haluaisin lukea sen uudestaan. Minulle oli yllätys, että kirja on julkaistu vasta 1980-luvulla. Olen koko ajan kuvitellut, että se on paljon vanhempi. Luimme tämän kirjan yläasteella ja pidin siitä todella paljon.
 
2. Baskervillen koira
 
Arthur Conan Doylen Baskervillen koira on näistä kirjoista ainoa, jonka olen lukenut myöhemmin uudestaan, itse asiassa useita kertoja. Kun luin kirjaa ensimmäisen kerran joskus yläasteikäisenä, minulla oli tunne, että kirjassa on koko ajan pimeää. Nummi tuntui pelottavalta ja kiehtovalta. Muistan, että kuuntelin lukiessani Pave Maijasta ja minulle tuli pitkän aikaa Baskervillen koira mieleen, kun kuulin hänen musiikkiaan.

Kirja kertoo Baskervillen suvusta, jonka esi-isän on tarinoiden mukaan tappanut suuri paholaisen koira. Vanha tarina saa tuulta siipiensä alle, kun kartanon nykyinen isäntä kuolee mystisesti ja ruumiin vierestä löydetään ison eläimen jäljet. Kartanon perii Henry Baskerville, joka on tapahtuneesta kauhuissaan Tohtori Watson lähetetään kartanoon selvittämään asiaa.

On kai turha sanoa, että pidän tästä kirjasta paljon. Erityisesti pidän siitä, että vaikka tämä on salapoliisiromaani, läsnä on myös yliluonnollisen mahdollisuus.

3. Kymmenen pientä neekeripoikaa

Yläasteella luettu Kymmenen pientä neekeripoikaa oli ensimmäinen kosketukseni dekkareihin ja myös ensimmäinen lukemani Agatha Christien kirja. (Nykyään suomennuksen nimi on Eikä yksikään pelastunut.)

Muistan, että olin hyvin loukkaantunut, kun ensin esiteltiin henkilöt ja sitten heidät yksi kerrallaan murhattiin. Minusta oli lukijaa kohtaan aivan väärin, että juuri kun hän tutustuu henkilöön, henkilö kuolee. (En tainut ymmärtää dekkarien ideaa.)

Sinänsä pidin kirjan mielikuvituksellisesta juonesta ja monet tapahtumat ovat jääneet mieleeni kuin olisin lukenut ne eilen. Myöhemmin olen lukenut monia Agatha Christien kirjoja. 

4. Ykä yksinäinen

Anna-Liisa Haakanan kirja Ykä yksinäinen on ilmestynyt vuonna 1980. Muistan, että joku oli kirjoittanut tästä kirjasta arvostelun koulun lehteen. Arvostelussa sanottiin: "Kirja alkaa 'Mie olen Y' ja sen jälkeen ei enää muuta tapahdukaan."

Kirja on kirjoitettu murteella ja muistaakseni se sijoittuu Lappiin. Pidin kirjaa todella tylsänä ja olin samaa mieltä koulun lehden arvostelun kanssa. Joitakin tapahtumia on jäänyt mieleen, kuten Ykän ystävyys yksijalkaisen pojan kanssa ja jotkut kotibileet. Olisi ehkä mielenkiintoista lukea tämä uudestaan ja testata oliko kirja lopulta niin tylsä.

5. Tulitikkuja lainaamassa

Tulitikkuja lainaamassa on Maiju Lassilan kirja vuodelta 1910. Lassilan oikea nimi oli Algot Untola. Tämä kirja oli sinänsä erilaista lukemista, että tämä luettiin yläasteella luokassa ääneen. Kukin oppilas oli joku kirjan henkilöistä ja luki tämän vuorosanat. Se oli hauska tapa lukea kirjaa.

Kirjan tapahtumat alkavat kun vaimo lähettää miehensä lainaamaan tulitikkuja naapurista. Tiellä mies tapaa kuitenkin ystävänsä ja monien vaiheiden kautta he joutuvat kaupunkiin ja putkaan. Erinäisten väärinkäsitysten vuoksi vaimo luulee miehensä lähteneen Amerikkaan.

Kirjasta ei puutu hauskoja käänteitä. Tämän voisi lukea uudestaan. Kirjasta on tehty myös 1930-luvulla elokuva.  

6. Abiturientti

Abiturientti on Harri Sirolan kirja, joka on julkaistu 1980. Se kertoo, nimensä mukaisesti, abiturientti-pojasta, jonka nimeä en nyt muista. Tämän luimme lukiossa. 

Pojalla menee välit poikki tyttöystävänsä kanssa, minkä jälkeen hän hyppää sängystä sänkyyn. Taustalla on lukion päättyminen ja pääsykokeisiin valmistautuminen sekä se kenen unelmaa poika pääsykokeisiin lukiessaan toteuttaa: omaansa vai vanhempiensa.

Muistan, että minusta kirja oli ihan ok, mutta ei mitään kovin suuria suosikkejani kuitenkaan. Minua ihmetytti se, kuinka sitä, että poika ei ollut ollut sängyssä ensimmäisen tyttöystävänsä kanssa, ihmeteltiin niin paljon. Poika otti aika raskaasti välien kariutumisen ja ei ollut kovin kiva ihminen kaikille seuraaville naisilleen.

7. Laulu tulipunaisesta kukasta

Laulu tulipunaisesta kukasta on Johannes Linnankosken kirja vuodelta 1905. Tämän luimme lukiossa. Kirjan päähenkilö, Olavi, on tukkilainen, joka hurmaa monia naisia, mutta jatkaa pian taas matkaa. Naisille hän keksii lempinimiä, kuten Gaselli. Lopulta Olavikin löytää rakkauden ja katuu entistä elämäänsä.

Muistan, että minulle jäi tästä kirjasta hiukan ristiriitainen olo. Pidin kirjaa vaikeasti lähestyttävänä ja jopa hämmentävänä, toisin kuin esimerkiksi edellä mainittua Abiturienttia. En edes oikein tiedä mistä vierauden tunne johtui, ehkä siitä, että kirjassa ei sanottu mitään suoraan ja väkisinkin jäi miettimään mitä oikeasti oli tapahtunut. Lisäksi kirja oli melko dramaattinen. Tämäkin kirja olisi mielenkiintoista lukea uudestaan. 

8. Tulivesi

En kovin hyvin muista ala-asteella luettuja kirjoja. Paitsi, että luimme itse, opettaja luki meille ääneen. Helen Hörlyckin Tulivesi oli yksi ääneen luetuista kirjoista. Muistan, että tämä kirja ahdisti minua paljon.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat afrikkalaiseen kylään. Päähenkilö on kylän päällikön poika. Elämä sujuu rauhallisesti kunnes kylään saapuu kauppiaita, jotka myyvät tulivettä eli viinaa. Muun muassa kylän päällikkö alkoholisoituu. Muistan, että yksi pojista sammui ja löydettiin myöhemmin luurankona, kun muurahaiset olivat syöneet hänet. En olisi halunut ala-asteikäisenä kuulla tällaista.  

Muistan pitäneeni kirjasta muuten, mutta monet kirjan tapahtumat olivat minulle liikaa. Ilmeisesti opettaja luki kirjan varoittaakseen meitä alkoholin vaaroista. Tätä kirjaa en välttämättä haluaisi lukea uudestaan.

9. Nuoren tytön päiväkirja

Anne Frankin päiväkirjan luimme yläasteella. Kirjaa tarvitsee tuskin esitellä. Luultavasti kaikki tietävät, että Anne Frank oli juutalainen tyttö, joka kirjoitti päiväkirjaansa, kun perhe piileskeli Amsterdamissa perheen isän yrityksen talossa.

Muistan, että pidin Anne Frankin päiväkirjaa jotenkin vaikeasti lähestyttävänä. Tuntui, että en ollut hänen luonaan näkemässä asioita, kuten koin lukiessani sarajevolaisen Zlatan päiväkirjaa. Zlata kirjoitti kokemuksia Bosnian sodasta ja piti Anne Frankia esikuvanaan.

Haluaisin lukea tämän uudestaan ja kokeilla miten kokisin kirjan nyt. Minusta tuntuu, että vaikka olin kirjan lukiessani samaa ikäluokkaa Anne Frankin kanssa, olin liian nuori lukemaan kirjan. Nyt ehkä näkisin kaiken eri valossa. 

10. Juha

Juha on Juhani Ahon kirja vuodelta 1911. Vanhalla Juhalla on nuori vaimo, Marja. Marjalla puolestaan on ilkeä anoppi. Hetken mielijohteesta Marja lähtee kauppiaan matkaan Venäjälle. Juha suree ja luulee, että kauppias on vienyt väkisin Marjan, kunnes Juhan äiti kertoo totuuden.

Muistan, että minusta tämä kirja oli vaikealukuinen, enkä ollut kirjasta kovin kiinnostunut. Haluaisin kuitenkin kokeilla uudestaan ja lukea tämän kirjan. Samoin haluaisin lukea Juhani Ahon Panun, joka jäi minulta kesken vuosia sitten, koska se oli lainassa koulun kirjastosta ja piti palauttaa kun koulu loppui. Panusta pidin paljon.

Olisi mielenkiintoista kuulla mitä kirjoja muut ovat lukeneet koulussa ja onko kukaan lukenut näitä samoja.

4 kommenttia:

  1. Tässäpä taas hauska lista-aihe, jonka voisin joskun napata omaanikin TTT-postaukseeni, kiitos!

    Nuoren tytön päiväkirjan luin ihan omaehtoisesti jo ala-asteella (noin 11-12 -vuotiaana), Kymmenen pientä neekeripoikaa "pakkoluetettiin" yläasteella mutta tykkäsin siitä. Linnankosken kirja oli kai tenttilukemisena yliopistolla, siis pakollinen, mutta siitäkin muistan tykänneeni tosi paljon. Juha on lukematta, mutta ajattelin korjata asian joskus tulevaisuudessa. Tykkään tosi paljon Juhani Ahon teksteistä, mutta peruskouluikäisenä en välttämättä olisi ollut niihin niin ihastunut (tai vielä lukiossakaan).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Maria. Olisi mukava nähdä sinun listasi. Kiva kuulla, että olet lukenut samoja kirjoja ja mitä mieltä olet niistä. Minulle tuli nyt listaa kootessani hirveä hinkua lukea listan kirjoja uudestaan.

      Poista
  2. Minä olen lukenut listaltasi vain Kymmenen pientä neekeripoikaa ja Anne Frankin päiväkirjan, molemmat aikuisena ja ihan pitänytkin niistä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Tuulia. Kiva kuulla, että pidit kirjoista. Minäkin haluaisin lukea nuo kirjat uudestaan. Kymmenen pientä neekeripoikaa -kirjassa on erikoinen ja hyvä loppuratkaisu, siten se oli aikoinaan oivallinen kirja lukea ensimmäisenä dekkarina.

      Poista