maanantai 18. maaliskuuta 2013

Erilainen dekkari - Kunnes vihasi asettuu

Kunnes vihasi asettuu on ruotsalaisen Åsa Larssonin neljäs dekkari. Luin helmikuussa hänen kolmannen kirjansa, Musta polku, ja teki heti mieli lukea lisää.

Kunnes vihasi asettuu sijoittuu Ruotsin Lappiin, kuten aikaisemmatkin kirjat, ja on itsenäinen jatko-osa kolmelle edelliselle Larssonin kirjalle.

Tarinan alussa mökillään oleva mies löytää joesta teinitytön ruumiin. Tyttö ja hänen poikaystävänsä ovat kadonneet kuukausia aikaisemmin. Tässä vaiheessa lukija jo tietää mitä tytölle ja pojalle on tapahtunut.

Syyttäjä Rebecka Martinsson alkaa johtaa murhatutkimusta. Mukana ovat myös edellisistä kirjoista tutut poliisit, mutta ilmapiiri poliisilaitoksella on huono. Anna-Maria Mellan ja Sven-Erik Stålnacken välit ovat katkeamispisteessä Mustan polun tapahtumien jälkeen.

Kirjan tarina vei heti ensimmäisiltä sivuilta mennessään. Toistan itseäni, mutta sanon silti, että Larsson on taitava kertoja, jonka kirjat pitävät lähes hypnoottisesti otteessaan. Kunnes vihasi asettuu ei ole kirja, jossa murhaajan henkilöllisyys säilyy salaisuutena viimeisille sivuille asti, mutta silti se on tarina, joka jaksaa kiinnostaa.

Erityisen lahjakas Larsson on luomaan erikoisia, mutta silti uskottavia henkilöitä. Tässä kirjassa tutustutaan Piilijärven kylään ja sen asukkaisiin. Kuolleen tytön, Wilman, isoisoäiti Anni on hauras ja liikkuu huonosti, mutta on siitä huolimatta varsinainen teräsmummo. Kylässä asuvat myös kuljetusliikettä pyörittävät Krekulan veljekset, Hjalmar ja Tore, joita pelätään. Heidän isänsä, Isak, ei ole säästellyt selkäsaunoja poikien lapsuudessa ja on selvää kumpi veljeksistä on vanhemmille rakkaampi. Veljesten äiti, Kerttu, on Annin sisko, mutta he pystyvät tuskin keskustelemaan keskenään.

Samoin kuin Mustassa polussa, tässäkin dekkarissa on yliluonnollisia elementtejä. Tämä kirja on siitä erilainen ns. "normidekkareihin" verrattuna, että yhtenä henkilönä on kuollut tyttö, Wilma. Hän liikkuu kyläläisten, poliisien ja Rebeckan keskuudessa ja laittaa jopa asioita tapahtumaan, osin yksin, osin lintujen välityksellä. Lintuihin hänellä on erityinen ystävyyssuhde. Wilma toivoo, että rikokset selviävät, mutta katkera hän ei ole. Hän suhtautuu ystävällisesti jopa murhaajaansa. Hän on sovussa koko maailman kanssa.

Kirja ei ole mustavalkoinen: murhaajakin voi olla uhri. Aloin itse asiassa tuntea suurta sympatiaa häntä kohtaan. Kunpa asiat olisivat menneet toisin, kunpa hän olisi valinnut toisin. Hän olisi ansainnut paremman elämän. Sinänsä minusta tuntui aika uskomattomalta, että hän teki murhan. Miksi hän ei yrittänyt estää mitä tapahtui? Miksi hän ei osannut nousta vastarintaan?

Kirja herätti paljon ajatuksia ja pysyy varmasti mielessä pitkään. Kuten Larssonin edellinen kirja, Musta polku, tämäkin kirja laittaa miettimään miksi ihminen valitsee niin kuin valitsee, vaikka tietäisi valintojensa seuraukset.

Alkuperäinen nimi: Till dess din vrede upphör.
Kustantaja: Otava, 2008. 
Suomentanut: Sanna Manninen.
 
Tästä kirjasta on kirjoitettu myös ainakin seuraavissa blogeissa:


Jos vaikka lukisi...  
Järjellä ja tunteella 
Kuuttaren lukupäiväkirja
hekku ja keetu askareskumaras  

4 kommenttia:

  1. Vaikuttava romaani, hyvä postaus.

    Olen samaa mieltä, että henkilöt ovat uskottavia, pidän Åsa larssonin teoksista, mutta minusta niissä tapahtuu "liikaa" ja se ei minusta ole enää uskottavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista, Jokke. Taidan tietää mitä tarkoitat. Minustakaan kaikki tapahtumat eivät aina ole ihan uskottavia.

      Poista
  2. Annika, olen lukenut kaikki Åsa Larssonit, mutta en tiedä, miksi tämä on eniten mielessäni. Tässä oli jotain syvästi koskettavaa.

    Taidokkain lienee silti Uhrilahja, mutta Kunnes vihasi asettuu on ikimuistoisin.

    Minusta Larsson on niin täydellinen dekkaristi, että en löydä hänestä yhtään moitteen sijaa;)

    VastaaPoista
  3. Kiitos kommentista, Leena. Minustakin täma kirja oli hyvin koskettava. Surullista oli se, että nuorten elämä jäi kesken sekä se, että yksi kirjan henkilöistä olisi voinut elää aivan erilaisen elämän.

    VastaaPoista