sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Mummun saappaassa soi fox

Vaikka tämä on kirjablogi, ajattelin vaihteeksi kirjoittaa näytelmästä, ovathan näytelmätkin kirjallisuutta, tosin niitä yleisemmin katsellaan ja kuunnellaan kuin luetaan.

Olin Mikkelin teatterissa katsomassa Sirkku Peltolan näytelmän Mummun saappaassa soi fox. Näytelmää mainostettiin hullunkurisena komediana, joten kuvittelin, että luvassa on jotain hauskaa ja musiikkipitoista. Pettymys oli suuri, kun näytelmä olikin lähinnä tekohauska ja ennemminkin tragikomedia.

Näytelmä kertoo perheestä, johon kuuluvat vanhemmat, teinityttö ja 8-vuotias poika. Perheen isä on lomautettu ja viettää päivänsä lähinnä olohuoneen sohvalla. Kun äiti tulee töistä kotiin, hän lysähtää tuoliin katsomaan telkkaria samaan aikaan kun isä katsoo sohvaltaan toista telkkaria. Lapset saavat tulla ja mennä niin kuin haluavat ja heistä vanhemmat saavat ulos lähinnä yksisanaisia lauseita. Pian käy ilmi, että vanhemmat eivät tiedä lastensa elämästä juuri mitään.

Kuulin teatteria harrastavalta tuttavalta, että tämä sama näytelmä oli esitetty Hämeenlinnassa vakavana näytelmänä ja se oli ollut surullinen ja ahdistava. Mikkelin teatterin esittämänä näytelmä oli lähinnä tylsä. On ehkä kaksi kertaa hauskaa, kun vanhemmat ymmärtävät koko ajan väärin mitä toinen sanoo, mutta kun sitä jatkuu koko näytelmän ajan, ei jaksa enää naurattaa.

Näytelmässä käsitellään vakavia aiheita, kuten koulukiusaamista, mutta sekin menee vanhemmilta täysin ohi, vaikka opettaja käy kotona puhumassa. Toki sitä päivitellään, ettei perheen poika ole käynyt pariin viikkoon koulussa, mutta koko kiusaamisasia kuitataan vain sillä, että pojat ovat poikia ja kyllä poika maanantaina menee kouluun. Ei voi kuin ihmetellä missä vanhemmilla on vikaa, ymmärryksessäkö, vai eivätkö he vain välitä tai osaa käsitellä asiaa.

Koko ajan taustalla ovat mummun lähestyvät 80-vuotisjuhlat ja se, että jokin sopiva lahjakin pitäisi hankkia, jos muistaa. Perheen poika käy pitkiä puheluita mummun kanssa ja ehkä mummu on ainoa, joka poikaa kuuntelee ja jolle pojan ei tarvitse esittää.

Mietin, että miksi lapset jättävät vanhemmilleen niin paljon kertomatta. Aistivatko he sen, että vanhemmat eivät ymmärrä tai heitä ei kiinnosta ja ovat lakanneet yrittämästä. Vai yrittääkö koulukiusattu poika vain pitää vanhempansa tyytyväisenä vaikenemalla koko asiasta. Vaikka isä on kaiket päivät kotona, hän on vieläkin enemmän pihalla lasten asioista kuin äiti.

Vanhempien, varsinkin isän, kohdalla puvustus on onnistunutta. On riemastuttavaa kuinka isä röhnöttää sohvalla pitkissä kalsareissa ja liian pienessä paidassa, kun äiti taas kulkee ympäri taloa legginssit jalassa. Tyttö on gootti. Pojan kohdalla puvustus ei mielestäni ole onnistunut, sillä pojalla on huppari, jossa hän vaikuttaa ennemminkin teinipojalta kuin 8-vuotiaalta. Toisaalta on vaikuttavaa kuinka poika kätkeytyy hupparin hupun sisään puhuessaan vanhemmilleen. Nämä eivät tietenkään huomaa mitään tai ihmettele miksi poika ei katso kohti ja vastaa niin lyhyesti.

Loppujen lopuksi minulle jäi tunne, että mikä koko näytelmän "pointti" oli. Mitä haluttiin sanoa? Ehkä näytelmän sanoma olisi mennyt perille paremmin, jos sitä ei olisi tehty niin, että sen oli tarkoitus olla hauska. En tiedä onko Sirkku Peltola tarkoittanut näytelmän hauskaksi vai vakavaksi vai sekä että, mutta parempi näytelmä olisi varmaan ollut vakavasti esitettynä.

Mummun saappaassa soi fox
Ohjaus Ismo Apell
Puvustus Tarja Kopperi
 

Rooleissa: Ismo Sievinen, Marjaana Viitanen, Tuomas Turkka, Janne Kyyhkynen, Vintte Viitanen ja Marjo-Riikka Romo. 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti