perjantai 31. toukokuuta 2013

Uskomaton matka uskovien maailmaan

Blogitauko on hieman venähtänyt. Yhtenä syynä on ollut kiire, toisena se, että lukuväsymys on vaivannut. Tavallisesti niin rentouttava lukeminen, tuntui jonkin aikaa pelkältä suorittamiselta. Olin jopa lomalla, mutta luin pelkkiä Aku Ankan taskukirjoja! Nyt "tauti" on onneksi voitettu ja lukeminen tuntuu taas hauskalta.

Löysin joskus tammi- tai helmikuussa Helmet-kirjastojen varatuimpien tietokirjojen listalta Kari Enqvistin kirjan Uskomaton matka uskovien maailmaan. Kiinnostuin heti ja tein kirjasta varauksen. Koska edelläni oli yli 200 varausta, kirjaa joutui hieman odottamaan.

Kari Enqvist on kosmologian professori. Hän luonnehtii itseään sanalla uskonnoton. Hän ajattelee, että uskonto on tunteen asia ja uskonnottomalla ei ole uskonnollisia tunteita. Enqvist ei halua käyttää itsestään sanaa ateisti, koska hänestä uskonnoton ei välttämättä ole ateisti. Uskonnotonta eivät yksinkertaisesti virret tai saarnat kosketa. Enqvist ei pidä uskonnottomuutta vakaumuksena, kuten ateismi saattaa olla. Uskonnottomallakin voi olla hengellisiä kokemuksia, mutta ne eivät ole uskonnollisia.

Tiesin alkaessani lukea kirjaa, että siinä ei-uskova lähtee tutustumaan uskovien maailmaan. Odotin, että kirjoittaja käy erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa, tutustuu uskontoihin ja pohtii näkemäänsä. Ehkä juuri ennakko-odotukseni takia kirjan mielenkiintoisinta antia olivat mielestäni juuri erilaisten uskonnollisten tilaisuuksien ja yhteisöjen tapojen kuvailut. Enqvist kävi muun muassa SLEY:n, luterilaisen kirkon, helluntailaisten ja jehovan todistajien tilaisuuksissa sekä tutustui jonkin verran islamiin.

Toisaalta toivoin, että tämä kirja olisi ollut jonkun muun kuin kosmologian professorin kirjoittama, kirjassa puhuttiin nimittäin todella paljon uskonnon ja tieteen suhteesta, joka ei minua juurikaan kiinnosta. Olen yksinkertainen ihminen, jolle tiede on tiedettä ja uskonto uskontoa. Enqvist muun muassa kritisoi, ja täysin aiheesta, sitä, että jotkut yrittävät mutu-tuntumalta löytää todisteita Jumalasta ja väittävät keinojaan tieteellisiksi.

TV-ohjelmamysteeri

Enqvist todellakin osaa ja uskaltaa kirjoittaa. Hän esimerkiksi kysyy miksi uskovat kertovat TV-ohjelmassa kadotuksesta hymyssä suin ja pitäen varmana omaa pelastumistaan. Miksi he eivät vajoa itkien lattialle ja rukoile Jumalaa, ettei kukaan joutuisi helvettiin. Minulla ei ole tähän vastausta, mutta kysymys on kieltämättä hyvä.

Enqvist kritisoi lapsikastetta. Hänestä se on kirkolta moraaliton käytäntö, koska lapsi joutuu vuosiksi kirkon jäseneksi, vaikka ei ehkä haluaisikaan. Sinänsä Enqvistin argumentit ovat ihan hyviä, paisi se kun hän kirjoittaa, että teiniparka joutuu tahtomattaan maksamaan kirkollisveroa pienistä kesätyötienesteistään, mutta ehkä se on ironiaa. Täytyy sanoa, että itse kuulun niihin, jotka kastaisivat lapsensa. Ajattelen juuri niin, että voihan hän sitten myöhemmin halutessaan erota. Koen itse tärkeäksi kuulua kirkkoon, vaikka en itseäni varsinaisesti uskovaiseksi luekaan. Lähinnä minulla on uskontoon pinnallinen viha-rakkaus -suhde.

Epäily ja totuus

Itse hieman ihmettelin sitä, kuinka Enqvist piti niin varmana, että suurin osa uskovista ei kyseenalaista uskoaan. (Tällainen käsitys minulle ainakin jäi.) Eikö uskon kääntöpuoli ole kuitenkin epäily? Varmasti monikin uskova ajoittain epäilee, myös papit ja muut kirkon työntekijät.

Itseäni hieman harmitti kuinka tietämättömiltä Enqvist sai uskovaiset, jopa piispat, näyttämään. Hän kritisoi heidän uskontoa ja luonnontieteitä koskevia kirjoituksiaan osoittaen niistä virheitä. Sinänsä ihan asiallista, mutta jotenkin jäi kuva, että Enqvist oli etsimällä etsinyt virheellisiä, mutu-tuntumalta kirjoitettuja tekstejä.

Enqvist puhui myös siitä miten ensimmäinen uhri on totuus, kun uskovaiset puolustelevat uskontoaan. Näin ei tietenkään pitäisi olla. Minua harmittaa toisaalta uskonnon nimissä harjoitettu totuuden vääristely, joka ei ole missään nimessä oikein. Toisaalta harmittaa se, että Enqvist saa uskovaiset näyttämään epäilyttäviltä valehtelijoilta. Tosiasia on tietenkin ja valitettavasti, että kaikista ihmisryhmistä löytyy niitä, jotka muuttavat totuutta omaksi edukseen.

Lähetystyö ja tulevaisuus

Kirkon lähetystyötä Enqvist kritisoi, mutta pitää diakoniaa hyvänä asiana. Itsekin täytyy myöntää, että olen lapsesta asti ihmetellyt sitä, että jollekin, jolla on jo jokin uskonto, mennään puhumaan, että vaihda uskontosi meidän uskontoomme. Jouduin jo palauttamaan kirjan kirjastoon, joten en voi tarkistaa, mutta Enqvist kirjoitti muun muassa siitä kuinka lähetystyö on muun muassa lisännyt negatiivisia asenteita seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Tämä on kehitystä, jollainen on mielestäni tuomittavaa.

Enqvist uskoo, että yhteiskunta tulee yhä enemmän maallistumaan ja esimerkiksi luterilaisen kirkon jäsenmäärä vähenemään. Hän ennustaa, että sadan vuoden päästä hengellisyys voi olla kovin toisenlaista ja luterilainen kirkkokin on jo luopunut konservatiivisista opeista säilyäkseen olemassa.

Kokonaisuutena täytyy sanoa, että tämä kirja herätti paljon ajatuksia. Enqvist osaa kääntää monet asiat päälaelleen, jolloin ne näkee aivan uusista näkökulmista.

Tästä kirjasta on kirjoitettu muun muassa seuraavissa blogeissa:

Kaiken voi lukea! 
Iltaluvut 
Kolmas linja 
Sininen zeppeliini  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti