sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Villiinny kaupunkiviljelijäksi

Kaupunkiviljely on nyt hyvin suosittua ja se näkyy myös kirjamaailmassa. Lyhyen ajan sisällä on ilmestynyt useampia suomalaisia kaupunkiviljelyoppaita. Niistä yksi on Varpu Tavin Villiinny kaupunkiviljelijäksi.

Täytyy heti aluksi kehua kirjan ulkoasua. Jo kannen ruukut herättävät innostuksen tutustua kaupunkiviljelyn saloihin. Heti tulee mieleen, että tuollaisia viheriöiviä ruukkuja minäkin haluan. Kirjan taitto on ilmavaa ja sivuille piirretyt vihreät kasvit sekä vihreät otsikot luovat vehreää tunnelmaa. Minusta on tärkeää, että puutarhakirjat ovat kauniita, sillä vaikka niistä etsitään vinkkejä, niiden ääressä myös suunnitellaan ja haaveillaan. Pisteitä täytyy myös antaa kirjan ulkoasun selkeydestä. Itse en kauheasti pidä siitä, että sivuilla on siellä täällä kuvia ja tekstejä ja kaikkea pientä. Tässä kirjassa kaunis ja yksinkertainen selkeys alkaa jo kirjan kannesta.

Tavi aloittaa innostavasti kertomuksilla jo toteutetuista kaupunkiviljelmistä, kuten Dodo ry:n kaupunkiviljelyprojekteista, päiväkodin viljelytoiminnasta ja Ravintola Savoyn kattoviljelmistä. Olisin halunut lukea näistä projekteista enemmänkin, sillä viljelyoppaita on kirjasto täynnä, mutta kuka kertoisi näistä jo toteutetuista viljelmistä ja niiden kiinnostavista tarinoista.

Kirjassa käydään läpi sisäviljelyä, parvekeviljelyä ja laiskan puutarhurin pihaviljelmiä. Kirjoittaja innostaa kaikkia maattomia sisäviljelyyn muistuttamalla, että kotona jokaisella on oma kasvihuone, eikä kasvien valaisemisesta tai lämmittämisestä tule ylimääräisiä kustannuksia, koska kotia kuitenkin valaistaan ja lämmitetään. Valoa pitää kuitenkin olla riittävästi.

Lisäksi kerrotaan idättämisestä sekä versojen ja oraan kasvattamisesta. Minusta oli hyvin mielenkiintoista lukea mitä kaikkea voi idättää, sillä oma kokemukseni iduista rajoittuu lähinnä sinimailaseen ja mungpapuihin.

Kirjassa annetaan myös ohjeita monien yrttien ja muidenkin kasvien kasvattamiseen. Laiskan puutarhurin pihaviljelmät -luvussa kerrotaan muun muassa kateviljelystä. Lopuksi kuvaillaan vielä tulevaisuuden kerrostaloa sekä katto- ja seinäviljelmiä. Se on innostavaa luettavaa.

Tästä kirjasta saa hyviä vinkkejä ja tietoa. Lisäksi se innostaa tekemään itse ja kokeilemaan.

Julkaisija: Gummerus Kustannus Oy, 2013
Kansi: Eevaliina Rusanen

Tästä kirjasta on kirjoitettu myös seuraavissa blogeissa:

Kirjasfääri 

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Omaleimaista fantasiaa - Hautausmaan poika

Neil Gaiman oli minulle ennestään tuntematon kirjailija. Löysin hänen kirjansa, Hautausmaan poika, Helmet-kirjastojen Maaginen realismi -lukumaratonlistalta. Hautausmaan poika lienee tarkoitettu nuorille tai tarkemmin sanottuna varhaisnuorille. Ihan pienille lapsille tarina on liian jännittävä, varsinkin sen hyytävä alku.

Kirjan alussa aivan tavallisen perheen kotiin, idyllisessä kaupungin vanhassa osassa, murtautuu mystinen Jack, joka murhaa perheen vanhemmat ja tyttären. Perheen poika pääsee pakoon, sillä hän on keplotellut itsensä pois pinnasängystä ja kontannut avoimesta ovesta ulos.

Poika konttaa autuaan tietämättömänä perheenjäsentensä kohtalosta kohti hautausmaata, josta haamut nimeltä rouva ja herra Owens löytävät hänet. Koska pariskunta ei koskaan saanut lapsia, rouva Owens haluaa kivenkovaan pitää lapsen muiden haamujen ihmettelystä ja vastustelusta huolimatta. Lopulta muu hautausmaan väki suostuu siihen, että Owenseista tulee pojan vanhemmat ja salaperäisestä Silasista hänen holhoojansa. Poika saa uuden nimen Ei-kukaan Owens eli Eikku.

Ajattelin, että onpa väkivaltainen alku, mutta sitten muistin, että ei kohtaus eroa juurikaan siitä mitä Harry Potterin kotona tapahtui. Veitsellä tehty murha vain kuulostaa paljon raaemmalta kuin taikomalla tehty. Kirjassa on muitakin yhteläisyyksiä Harry Potter -kirjojen kanssa, mutta en paljasta enempää. Tästä huolimatta Hautausmaan poika on kuitenkin omaleimainen ja omanlaisensa kirja.

Eikku varttuu hautausmaalla, mutta jossain ulkona, elävien maailmassa, vaanii yhä Jack, joka yrittää löytää hänet. Tämä on yksi asia, joka pitää tarinan jännitettä yllä, kun lukija yrittää arvata kuka Jack on ja miksi hän jahtaa aivan tavallista poikaa.

Itse pidin paljon hautausmaan miljööstä ja kuolleiden mielikuvituksellisista nimistä ja hautakiviteksteistä. Dave McKeanin kuvitus on erinomaista ja tuo kirjaan elävyyttä. Myös kirjan suuri fontti houkuttelee lukemaan.

Kokonaisuutena kirja oli mukaansatempaava ja paikoittain jopa yllätyksellinen. Tämän kirjan parissa viihtyi, vaikka loppu jäikin hieman vaivaamaan.

Alkuperäinen nimi: The Graveyard Book
Kuvitus: Dave McKean
Julkaisija: Otava, 2009

Tästä kirjasta on kirjoitettu myös ainakin seuraavissa blogeissa:

Booking it some more 
Katinkan kirjasto
Opuscolo 
Annelin lukuvinkit