keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Omaleimaista fantasiaa - Hautausmaan poika

Neil Gaiman oli minulle ennestään tuntematon kirjailija. Löysin hänen kirjansa, Hautausmaan poika, Helmet-kirjastojen Maaginen realismi -lukumaratonlistalta. Hautausmaan poika lienee tarkoitettu nuorille tai tarkemmin sanottuna varhaisnuorille. Ihan pienille lapsille tarina on liian jännittävä, varsinkin sen hyytävä alku.

Kirjan alussa aivan tavallisen perheen kotiin, idyllisessä kaupungin vanhassa osassa, murtautuu mystinen Jack, joka murhaa perheen vanhemmat ja tyttären. Perheen poika pääsee pakoon, sillä hän on keplotellut itsensä pois pinnasängystä ja kontannut avoimesta ovesta ulos.

Poika konttaa autuaan tietämättömänä perheenjäsentensä kohtalosta kohti hautausmaata, josta haamut nimeltä rouva ja herra Owens löytävät hänet. Koska pariskunta ei koskaan saanut lapsia, rouva Owens haluaa kivenkovaan pitää lapsen muiden haamujen ihmettelystä ja vastustelusta huolimatta. Lopulta muu hautausmaan väki suostuu siihen, että Owenseista tulee pojan vanhemmat ja salaperäisestä Silasista hänen holhoojansa. Poika saa uuden nimen Ei-kukaan Owens eli Eikku.

Ajattelin, että onpa väkivaltainen alku, mutta sitten muistin, että ei kohtaus eroa juurikaan siitä mitä Harry Potterin kotona tapahtui. Veitsellä tehty murha vain kuulostaa paljon raaemmalta kuin taikomalla tehty. Kirjassa on muitakin yhteläisyyksiä Harry Potter -kirjojen kanssa, mutta en paljasta enempää. Tästä huolimatta Hautausmaan poika on kuitenkin omaleimainen ja omanlaisensa kirja.

Eikku varttuu hautausmaalla, mutta jossain ulkona, elävien maailmassa, vaanii yhä Jack, joka yrittää löytää hänet. Tämä on yksi asia, joka pitää tarinan jännitettä yllä, kun lukija yrittää arvata kuka Jack on ja miksi hän jahtaa aivan tavallista poikaa.

Itse pidin paljon hautausmaan miljööstä ja kuolleiden mielikuvituksellisista nimistä ja hautakiviteksteistä. Dave McKeanin kuvitus on erinomaista ja tuo kirjaan elävyyttä. Myös kirjan suuri fontti houkuttelee lukemaan.

Kokonaisuutena kirja oli mukaansatempaava ja paikoittain jopa yllätyksellinen. Tämän kirjan parissa viihtyi, vaikka loppu jäikin hieman vaivaamaan.

Alkuperäinen nimi: The Graveyard Book
Kuvitus: Dave McKean
Julkaisija: Otava, 2009

Tästä kirjasta on kirjoitettu myös ainakin seuraavissa blogeissa:

Booking it some more 
Katinkan kirjasto
Opuscolo 
Annelin lukuvinkit 

4 kommenttia:

  1. Tämä kirja on yksi niistä monista syistä, miksi aikuistenkin kannattaisi käydä nuorten/teinien osastoilla etsimässä luettavaa. Siellä on paljon laatuluettavaa joka vain odottaa lukijaansa.

    VastaaPoista
  2. Lue ihmeessä Gaimanilta Coraline varjojen talossa. Huikean hieno kirja varhasnuorille tarkoitettua kauhua. :)

    VastaaPoista
  3. Kiva juttu! MInulle tämä oli yllättävänkin positiivinen kokemus, kun Gaimanin Coraline jätti aikoinaan ihan kylmäksi. Tätä sen sijaan kehtaa suositella :-)

    VastaaPoista
  4. Kiitos kaikille kommenteista. Olen samaa mieltä Markun kanssa, että nuorten kirjoilla on aikuiselle lukijallekin paljon annettavaa. Hyvä tarina puree iästä huolimatta.

    Kiitos, Valkoinen Kirahvi, kirjavinkistä. Täytyy pitää mielessä. Kiitos, myös Booksy, kommentistasi. On aina mukava kuulla muiden mielipiteitä kirjoista. Jossain vaiheessa haen kirjastosta Coralinen. Odotan sen lukemista mielenkiinnolla. Saa nähdä kallistunko Valkoisen Kirahvin vai Booksyn kannalle. :)

    VastaaPoista