sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Vaikutelmia kirjasta Aikamatkustajan vaimo


Otsikko on vähän kummallinen, mutta kuvaa lukukokemustani parhaiten. Valitettavasti minulta loppui tämän kirjan kanssa aika kesken ja jouduin lukemaan kirjan lopun "pikakelauksella", sillä kirja oli pakko palauttaa kirjastoon. Lainaa en voinut valitettavasti varausten takia uusia. Voi siis olla, että minulta meni kirjan loppupuolelta jotain ohi, mutta kirjoitan kuitenkin tästä kirjasta.

Täytyy myöntää, etten ollut koskaan kuullutkaan Audrey Niffeneggerin kirjasta Aikamatkustajan vaimo, ennen kuin Lumiomena-blogin Katja voitti Amman copycat-kilpailun versiollaan tämän kirjan kannesta. Ajattelin, että onpa mielenkiintoinen kirjan nimi, mutta unohdin koko kirjan, kunnes löysin sen Helmet-kirjastojen lukumaraton-listalta.

Henry, joka elää eriskummallista elämää

Kirja kertoo Henrysta, joka eli 5-vuotiaaksi aivan tavallista elämää, kunnes katosi syntymäpäivänsä iltana sängystään ja löysi itsensä eräästä museosta. Pian selvisi, että hän oli siirtynyt paitsi toiseen paikkaan, myös matkustanut ajassa. 

Tämä kirja eroaa muista lukemistani aikamatkustustarinoista siinä, ettei Henry voi itse päättää mihin aikaan matkustaa. Hän ei myöskään tarvitse mitään apuvälineitä, kuten aikakonetta tms., vaan yhtäkkiä ja täysin hallitsematta hän vain katoaa. Aikamatkustus ei ole pelkästään hauskaa, vaan myös vaarallista ja kiusallista. Henry ei pysty ottamaan omasta ajastaan mitään mukaan, joten hänen täytyy etsiä päälle pantavaa ja ruokaa. Hän joutuu monenlaisiin vaikeuksiin, kuten muun muassa selittämään työpaikallaan, kirjastossa, miksi nakuilee kirjavarastossa tai tappeluun, koska on varastanut liian naismaiset vaatteet.

Henryn tarinan rinnalla kulkee Claren tarina. Clare on 6-vuotias tavatessaan ensimmäisen kerran Henryn, joka on tuolloin yli 30-vuotias. Vuosien varrella Clare tapaa Henryn yhä uudestaan. Kun Clare kohtaa ensimmäisen kerran Henryn nykyajassa, hän on parikymppinen taideopiskelija ja Henry häntä kahdeksan vuotta vanhempi kirjastonhoitaja. Clare tietää Henrysta kaiken, mutta Henry ei ole koskaan ennen tavannut Clarea.

Mukava lukukokemus, mutta en silti hirveästi innostunut...

Täytyy sanoa, että kirjan alku ei minua vakuuttanut. Kertomus miehestä, joka ilmestyy alastomana toiseen aikaan, ei kuulostanut mielenkiintoiselta, vaan lähinnä kummalliselta, mutta kun luin lisää, tarina alkoi kiinnostaa. Jossain vaiheessa alkoi taas kyllästyttää ja kirja alkoi tuntua aivan liian pitkältä. Kyllästytti, kun jokainen kappale alkoi toteumuksella kuinka vanha Clare ja kuinka vanha Henry on. Tuntui, että Henryn loputtomat aikamatkat toistavat itseään. Sitten kun Henry löysi vihdoinkin lääkärin, joka otti hänet tosissaan ja selvisi, että kyseessä onkin sairaus, tarina alkoi taas tuntua kiinnostavalta.

Vaikka kirjassa liikutaan paljon Henryn ja Claren eri elämänvaiheissa ja eri ajoissa, perusjuoni kulkee koko ajan eteenpäin ja kertoo tarinaa Henryn ja Claren elämästä melko kronologisessa järjestyksessä. Kirjassa riittää myös hullunkurisia tilanteita, mutta enimmäkseen kirja on vakava ja jopa surullinen.

Minusta kirja oli ihan mukava lukukokemus, mutta en ollut siitä aivan valtavan innoissani. Sinänsä oli mielenkiintoista, että välillä kertojana on Clare, välillä Henry, mutta he eivät mielestäni eroa kertojina toisistaan tarpeeksi. Siitä pidin, että aikamatkailusta kerrotaan "realistiseen sävyyn", eikä Henryn aikamatkailu tunnu missään vaiheessa epäuskottavalta.

Alkuperäinen nimi: The Time Traveler's Wife
Suomennos: Paula Korhonen
Kustantaja: Gummerus Kustannus, 2005


Tästä kirjasta on kirjoitettu myös ainakin seuraavissa blogeissa:

Margareta
Kirjoihin kadonnut
Auran nojatuoli
Amman lukuhetki
Sivuja ja sivalluksia
Leena Lumi
Lumiomena 
Kirjablogi Kirjapeto
Naakku ja kirjat
Kuvia ja sanoja

 Seuraavaksi on tulossa juttua kirjoista Loppuunkäsitelty, Anna-Leena Härkönen; Viha on paha vieras, Seppo Jokinen ja Aleksanterin opettaja, Annabel Lyon.