maanantai 30. joulukuuta 2013

Kirjastomuistoja: Talman sivukirjasto



Sipoon Talma lienee nykyään tunnetuin laskettelurinteestään ja onpa siellä myös golf-kenttä ja lihasavustamo. Minulle Talma on kylä, jossa kävin ala-asteen. 
 
Lapsena kirjasto oli minulle tärkeä. Kun kävin Talman koulua 1980-luvulla, koulussamme toimi onnekseni kunnallinen sivukirjasto. Se oli auki kerran viikossa. Kirjastossa kävivät niin koululaiset kuin kyläläisetkin. Kirjasto aukesi sopivasti ruokatunnin jälkeisen pitkän välitunnin, "ruokavälkän", alkaessa.

Hevoshullujen juoksukilpailu

Monen monta kertaa tuli juostua erään samalla luokalla olleen ystäväni kanssa kilpaa kirjastoon, sillä Hevoshullu-lehti oli ilmestynyt ja meillä oli kilpailu siitä kumpi saa lukea lehden ensin. Ystäväni yleensä voitti. Nyt myöhemmin olen ihmetellyt, eivätkö koulun muut hevoshullut olleet lainkaan kilpailemassa lehdestä, kun uusin lehti oli aina vapaana kirjastolla, ainakin muistoissani.

Hevoshulluja tuli lainattua kirjastosta kasoittain ja mieleen ovat jääneet päällimmäisinä Pollen edesottamukset. Kaikki hevosharrastajat tietänevät kenestä puhun. Luin muuten äskettäin, että Polle-sarjakuvan piirtäjä Lena Furberg aloitti sarjakuvan tekemisen jo 15-vuotiaana vuonna 1972.

Päätin lukea kirjaston kaikki kirjat

Jossain vaiheessa päätin lukea kirjaston kaikki kirjat ja otin kirjoja hyllystä aakkosjärjestyksessä katsomatta lainkaan kirjojen nimiä. Tämä projekti jäi kesken. Reppukin oli revetä, kun raahasin kirjakasoja kotiin. Muistan kerrankin juokseeni koulubussille auki olleen repun kanssa, koska kirjoja oli laukussa niin paljon, ettei se enää mahtunut kiinni. Tästä "luen kaikki kirjaston kirjat" -tempauksesta on mieleen jäänyt Lasten Kalevala, jota yritin sitkeästi lukea, vaikka en ymmärtänyt siitä oikein mitään.

Käärmeitä pullossa

Kirjasto sijaitsi ensin omassa huoneessaan, jota käytettiin myös television katseluun. Koska videoita ei ollut, oppilaat siirtyivät kirjastoon katselemaan televisiota silloin, kun opettaja päätti, että nyt katsotaan jokin Koulu-tv:n ohjelma.

Myöhemmin kirjasto muutti tyhjillään olleeseen luokkaan, jota käytettiin aiemmin varastona. Kirjaston vanhasta huoneesta tuli kokonaan television katselutila. Ennen kirjaston muuttoa sain usein vierailla varastoluokassa, sillä siellä oli myös puheterapeutin vastaanotto. En oppinut sanomaan ärrää, mutta täytettyjä eläimiä, vanhoja opetustauluja ja käärmeitä pullossa tuli monet kerran katseltua.

Talman koulun sivulla olevassa oikeanpuoleisessa kuvassa häämöttää männyn takana varastoluokan, sittemmin kirjaston ikkuna.

Suosikkikirjoja

Sivukirjaston kortit olivat vaaleanpunaista pahvia. Korttia tuli käytettyä usein, sillä kävin kirjastossa joka viikko. Suosikkejani olivat muun muassa erilaiset hevoskirjat, kuten Anna-Lisa Almqvistin Annika-sarja, Mervi ja Marvi Jalon kirjat, Ruby Fergusonin Laura-sarja, K. M. Peytonin kirjat sekä kuvitettuja kirjoja, jotka saattoivat olla Rolf Lengstrandin Ponikerhosarjaa. Lisäksi luin mielelläni Neiti etsivä -kirjoja, Viisikkoja ja Anni Polvan Tiina-kirjoja.

Kun nyt mietin mikä kaikkia edellä mainittuja kirjoja yhdistää, tulee mieleen, että kaikissa niissä on reippaita ja rohkeita tyttöjä, jotka tarttuvat haasteisiin ja ratkovat ongelmia. Toki kirjojen henkilöt, ovat luonteiltaan monenlaisia, mutta selviytyminen vaikeistakin tilanteista ja monesti myös ystävyyden voima ja lojaalisuus ystäviä kohtaan, on monille näistä kirjoista yhteistä. Usein kirjoissa on myös seikkailuja ja jännittäviä tapahtumia. Kirjojen voi luottaa loppuvan hyvin, mikä tuo pienelle lukijalle turvallisuuden tunteen.

Hevoskirjoja pidetään usein heikkotasoisena pikkutyttöjen huuhaa-kirjallisuutena. Toki osa kirjoista onkin ns. vasemmalla kädellä kirjoitettuja ja en voi kuin ihmetellä kuinka on tullut lapsena luettuna tuollaista puppua. Parhaat hevoskirjat ovat kuitenkin hyviä ja kestävät useankin lukukerran, esimerkkinä esimerkiksi K. M. Peytonin kirjat. Monesti hevoskirjoissa kerrotaan myös oikeasti tärkeistä asioista, kuten ystävyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja heikompien auttamisesta.

Monista muistakin kuin hevoskirjoista, olisi paljon sanottavaa, mutta jätän sen toiseen kertaan. Alkoi ihan tehdä mieli lukea joitain lapsuuden kirjoja uudestaan. Talman sivukirjastoa ei enää ole, mutta muistot pysyvät.

Hyvää uutta vuotta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti