keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Vähemmän "mitää"

En tavallisesti harrasta elämäntaito-oppaita, mutta tartuin Isa Merikallion kirjaan Suorituselämästä merkityselämään - yhden sanan elämänmuutos, koska eräs ystäväni suositteli sitä.

Merikallio kirjoittaa siitä kuinka ihmiset ovat uupuneita, koska heidän täytyy tehdä niin paljon "mitä"-päätöksiä. Mitä tekisin huomenna? Mitä alkaisin harrastaa? Mitä töitä pitäisi tänään tehdä? jne. Kirjan ydinajatus on nerokas: täytyy unohtaa "mitä" ja miettiä "miten". Miten tämän tekisin? Iloisesti, rakastaen, rohkeasti jne. Koko kirjassa onkin kysymys näkökulman muutoksesta.

Lisäksi Merikallio kirjoittaa siitä kuinka muutoksia voi tehdä pienin askelin. Ei tarvitse viettää "sitten kun" -elämää tai kerätä voimia valtavan suureen muutokseen, vaan muutoksen voi tehdä heti muuttamalla omaa asennettaan. Tänään ei esimerkisi tarvitse olla voimaa alkaa noudattaa terveellistä ruokavaliota, mutta tänään voi lisätä ruokavalioonsa vaikkapa omenan.

Olen aika skeptinen ihminen, mutta täytyy myöntää, että Merikallion ajatuksissa on itua. Olen itse vuosien varrella monta kertaa miettinyt näkökulman muutosta ja todennut, että se oikeasti toimii. Se ei tietenkään tarkoita sitä, että kaiken ikävän voi lakaista maton alle, mutta se voi tehdä jostain tilanteesta siedettävämmän. On ihmisiä, jotka ovat rauhallisen optimistisia sattui mitä tahansa. (Itse haluaisin kovasti kuulua heihin.) Jokainen varmaan tuntee jonkun tällaisen ihmisen.

Lisäksi Merikallio kirjoittaa siitä, että on jonkinlaista kuolemanpelkoa, että ihmiset haalivat itselleen paljon tekemistä ja yhä uusia elämyksiä. Tämä pitää varmasti paikkansa. Nykyään on niin paljon esimerkiksi kaikkea harrastustarjontaa ja mielenkiintoisia tapahtumia, että itselläni on ainakin tullut eteen se, että on pakko jättää asioita tekemättä, vaikka ei haluaisikaan. On ihana olla välillä ihan rauhassa kotona. Kaikkea ei vain ehdi.

Valitettavasti minulla oli tätä kirjaa lukiessani niin paljon muuta "mitää" eli toisia kirjoja luettavana, että en tätä kirjaa ehtinyt lukea loppuun ennen kuin se piti palauttaa kirjastoon. Kirjasta oli varauksia, joten en voinut uusia lainaa.

Vaikka kirjan ydinajatus on minusta nerokas, täytyy myöntää, että kirja oli osittain aika puuduttavaa luettavaa ja se oli osasyy miksi en saanut sitä ajoissa luettua.

Jotta tässä bloggauksessa ei olisi niin paljon "mitää", unohdetaan kuvat tällä kertaa. :)

Kustantaja: Basam Books Oy, 2013.

Tästä kirjasta on kirjoitettu ainakin seuraavissa blogeissa:

White Rabbit 
Hiljainen huone 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti