maanantai 10. maaliskuuta 2014

Ääneen elettyä


Sain joululahjaksi Heikki Kahilan kirjan Ääneen elettyä. Tuskin olisin kirjaa muuten löytänytkään. Heikki Kahila on tietysti minulle tuttu nimi, mutta olin alle kouluikäinen, kun hän luki uutisia, joten en häntä uutistenlukijana muista. Valitettavasti hänen viihdeohjelmansakin ovat minulle melko tuntemattomia.

Ääneen elettyä on kirjoitettu tarinamuotoon. Kirja koostuu monista lyhyistä tarinoista, mutta etenee melko kronologisessa järjestyksessä. Täytyy sanoa, että tämä kirja on erittäin kiinnostava, viihdyttävä ja hyvin kirjoitettu. Kahila kertoo kirjan alkupuolella paljon lapsuutensa ja nuoruutensa kotikaupungista, Varkaudesta. Oli kiinnostavaa lukea vuosikymmenten takaisesta pikkukaupungista, jonka elämä pyörii tehtaan ympärillä. Minua kiinnostivat myös tanssilavakulttuurin kuvaukset, sillä Kahila on melko samaa ikäluokkaa kuin vanhempani ja heiltä olen kuullut paljon 1950-luvun tanssilavoista.

Uutistenlukijaksi Kahila kertoo päätyneensä sattumalta. Se, miten hän pääsee töihin Yleisradioon, onkin harvinaislaatuinen tarina. Alkuaikojen uutistoimituksen elämää on kiehtovaa lukea. Välillä saattavat uutisfilmit mennä rikki, kun uutisväki juoksee toimitukseen oikopolkua tai työkaverit saattavat tehdä uutistenlukijalle jäynän ja liimata uutissähkeet yhteen. Uutisurallaan Kahila pääsee myös todistamaan moni historiallisia tapahtumia, kuten presidentti Kennedyn kuolemaa tai Rolling Stonesin Suomen vierailua.

Täytyy myöntää, että kaikkein mieluisinta minulle oli lukea menneiden vuosikymmenten tapahtumista. Uudemmat asiat eivät enää samalla lailla kiinnostaneet ja välillä tuntui, että uudemmat ohjelmat käytiin läpi "pikakelauksella", tosin ohjelmantekijöiden luovuutta ja idearikkautta ei voi muuta kuin arvostaa.

Kirjan myötä Kahila paljastuu monipuoliseksi lahjakkuudeksi. Juontaminen ja "tv-toiminta" oli alkanut jo Varkaudessa. Lisäksi hän tanssii ja soittaa. Tulee hakematta mieleen kuinka paljon aktiivisempia ihmiset olivat ennen, kun ei ollut tietokoneita ja muita vempaimia aikaa viemässä.

Kirjan vankilaosuus sai itkemään. 1980-luvulla Kahila kokosi erääseen ohjelmaan naisvankien kuoron, mikä johti ensin esitelmään vankilassa ja sen jälkeen siihen, että hän alkoi opettaa tanssia vangeille. Samalla hän tutustui useisiin vankeihin. Heistä osan elämä päättyi traagisesti.

Tätä kirjaa suosittelen kaikille, joita kiinnostaa Suomen lähihistoria, tv-maailma ja se kuinka muutama vuosikymmen sitten Suomessa elettiin.

Kustantaja: Gummerus Kustannus Oy, 2013.

Tästä kirjasta on kirjoitettu myös ainakin seuraavissa blogeissa: 

Kirjallisia vilkaisuja alelaareista 
Mustaa valkoisella

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti